Olen vuodesta 2007 puhunut siitä, että apuvälineen tehtävä ei ole kompensoida toimintarajoitetta vaan tuottaa myös psyykkistä ja ideologista mielihyvää. Siksi tuntui mahtavalta saada vinkki uniikista steampunk-tuolista, joka on suunniteltu käyttäjän haaveiden ja kiinnostuksenkohteiden pohjalta. Toimivaksi menopeliksi, mutta ei käytännöllisyyden ehdoilla. Ei ole ihme, että tuolin kerrotaan muuttaneen 14-vuotiaan Kyronin elämän.

Parasta olisi, jos kaikki apuvälineet toteutettaisiin yksilöllisesti. Pienellä massaräätälöinnillä ja 3D-tulostuksella ollaan menossa oikeaan suuntaan. Hienoinkaan tulostus ei kuitenkaan vedä vertoja taidokkaalle käsityölle, joka nykypäivän apuvälineistä puuttuu. Odotan aikaa, jolloin luonnonmateriaalit kuten puu, nahka, kivet ja jalometallit palaavat apuvälineisiin. Miksi Aasiasta tuodaan niin paljon muoviroskaa, vaikka sieltä löytyisi vielä perinteikkäämpääkin osaamista?

Harvinaiset verkosta ja museoista löytyvät apuvälineet ovat houkuttelevan upeita ja tyylikkäitä, mutta ne onkin tehty käsityönä varakkaille tai arvossa pidetyille ihmisille. Ristiriitaisesti aivan muille kuin meille tavallisille rivirämpylöille.

stem1-normal.jpg

Designkumppanina Greg Hurley.

large56-normal.jpg

Stefan Vargan näkemys steampunk tuolista.

stem2-normal.jpg

Taiteilija Noël Meyerin oma tuoli.

norwich%20chairs-8-normal.jpg

Tämän rouvan soisi törmäävän taiteilijaan, joka voisi auttaa tuolin muokkaamisessa paremmin pukeutumiskuvaan sopivaksi.

x-normal.jpg

"Unique original wheel chair, early Victorian, in dark green tufted leather, with porcelain and brass levers which turn chair in different directions. Manufacturer's label 'J Ward Manufacturer to the Royal Family'. Carved and scrolled arms and turned front legs."

Myyty Arensjöld antique liikkeestä. Tällä olisi päheä kulkea vielä tänäkin päivänä. Ja kumpi on oikeastaan kalliimpaa, toteuttaa ihmisille 1-3 uniikkia tuolia (esim. arkeen, juhlaan ja harrastuksiin) kestämään "ikuisesti" vai nykymeno, jossa vaihdetaan kokonaan uuteen 5-10 vuoden välein?