Olin eilen puhumassa Aallon kuviksella vammaiskäsityksistä ja saavutettavuudesta. Kuin tilauksesta edellisen viikonlopun iltapäivälehdessä oli juttu 7-luokkalaisesta Samusta, joka haluaa isona opiskella pelisuunnittelua. Mahdollisesti ennakkoluuloja purkavaksi suunniteltu teksti oli oppikirjaesimerkki tarinasta, jossa toimittaja kertoo rivien välissä omat stereotyyppiset käsityksensä vammaisista ja yrittää sitten osoittaa ne vääriksi. Lopputuloksella, että tuleekin vain vahvistaneeksi ennakkoluuloja.

Muutama esimerkki.

"Samu on kuin kuka tahansa 7-luokkalainen peleistä ja urheilusta kiinnostunut miehenalku - paitsi, että Samu on syntymästään saakka ollut pahasti liikuntavammainen..." Siis onko hän toimittajan mielestä kuin kuka tahansa vai ei? Pahasti liikuntavammainen? Suomisanakirjan mukaan termiä "paha" käytetään jostakin kielteisenä, paheksuttavana, hankalana tms. pidettävästä. Eettisesti ala-arvoisesta, huonolaatuisesta, sopimattomasta, rikollisesta, syntisestä, väärästä, laittomasta, kunnottomasta, ilkeästä, häijystä, julmasta, pahantapaisesta, sydämettömästä. Tulee heti mieleen satujen ja tarinoiden rujot vammaiset "hirviöt".

"Samun raajat eivät toimi normaalisti, eikä hän pysty kävelemään kuin autettuna." Amu Urhonen on joskus sanonut, että käveleminen on yliarvostettua. Samu kaahaa sähkärillä taatusti nopeammin kuin moni - ja pidempään. Toimittajan mukaan Samun raajojen käyttö on epänormaalia eli hänen tapansa käyttää niitä ei muka mahdu inhimillisten variaatioiden joukkoon. Edellisellä viikolla keskusteltiin siitä, moniko suomalainen pystyy juoksemaan 100m. Onko juoksukyky normaalia vai epänormaalia raajojen käyttöä?

"Samu suhtautuu vammaansa mutkattomasti, onhan hän istunut pyörätuolissa jo pienestä pitäen... Ja kuvatekstissä: Samu joutuu olemaan koko ikänsä pyörätuolissa." Toimittajan suhde vammaisuuteen kuulostaa mutkikkaammalta. Ja toivottavasti Samu ei kuitenkaan ole epoksilla kiinni tuolissaan vaan nukkuu sängyssä tai loikoilee kavereiden kanssa sohvalla. Ja kokee tuolin kahleen sijaan käteväksi liikkumisvälineeksi.

"...sosiaalisella pojalla on koulussa myös paljon kavereita." Olisiko tätä sanottu vammattomasta? Entä tätä: "He elävät aivan tavallista elämää." Vai haluttiinko korostaa, että "vammastaan huolimatta" Samulla on kavereita?

Mutta eniten jäi vaivaamaan, miltä 7-luokkalaisesta tulevaisuuden pelisuunnittelijasta tuntuu juttu, jossa hänen vammaisuuden kokemustaan ja elämäänsä kuvailevat pääasiassa äiti ja toimittaja?

--

Helsingin Sanomien NYT-liitteen verkkojulkaisussa on tuore juttu kantaaottavan vammaispoliittisen runouden supertähti Sanni Purhosesta sekä linkki videoon, jonka tein tammikuussa Sannin runosta "Haittaako sinua jos kysyn?". Yhteisnäyttelymme Klaukkalan kirjaston galleria Toivossa pystytetään maanantain 2.3. aikana ja se on esillä huhtikuun loppuun. Tervetuloa tapaamaan meitä teosten äärelle 10.3. klo 18.

--

Uusimmassa Tulva-lehdessä on kuvakertomuksena "Päivä elämästäni" tarina. Varsin dramaattisesta päivästä.

10993408_10153051234344259_3446996251712

--

Myös uusin Kynnys-lehti käsittelee aktivismia. Heini Sarasteen juttu kertoo valmistautumisestani Creative Mornings Helsingin keikkaan ja mukana on myös matkakertomuksemme VR:n ravintolavaunuihin liittyvästä mielenilmauksesta.

--

Tässä on tullut puhuttua viime aikoina. Nyt pitää ommella välillä...