Ennen lapsia menin minne halusin - oli se sitten helppoa tai viheliäisen vaikeaa. Töyhdin syntymän jälkeen nikamani alkoivat romahdella. Aiemmin olin saanut murtumia lähinnä raajoihin ja niitä sieti, kun ei liikutellut arkaa paikkaa. Kipeän selän kanssa eläminen on erilaista. Ihmisen kun on pakko yskiä, puhua, nauraa, käydä vessassa ja huolehtia lapsistaan.

Esteettömyyskartoituksia tehneenä tiesin, että rattaiden kanssa liikkuminen edellyttää kohtuullisen esteetöntä ympäristöä. Useimmat äitikaverit kuitenkin nostavat rattaitaan tarvittaessa pari askelmaa tai jättävät ne ahtaiden tilojen ulkopuolelle napaten lapsen ja hoitolaukun mukaansa. Kun tällaisia mahdollisuuksia ei kyttyräselkäisellä ole, ympäristö kutistuu.

Meidän perheelle sopivien kohteiden määrä ei tullut yllätyksenä. Mutta tunnustan, että ulkopuolelle jäämisen herättämät tunteet - viha, väsymys ja pettymys tulivat. Ja ymmärtämättömyyden kohtaaminen palvelupisteissä, joissa vedotaan ties mihin periaatteisiin.

Yksi kapula rattaissa on Helsinki-Vantaan lentokenttä, joka mainostaa itseään lapsi- ja perheystävällisenä paikkana, mutta jonka käytännöt lastenrattaiden kanssa vaihtelevat lentoyhtiöiden sopimusten mukaan. Välillä omat rattaat saa lähtiessä portille, mutta IKINÄ niitä ei saa paluumatkalla putkeen, vaikka kuinka perustelisi, että ne ovat apuväline. On käytettävä kentän metallisia pystyrattaita, vaikka lapsi ei osaisi vielä edes istua. Eikä kyseisiä kenttärattaita voi tilata portille odottamaan vaan niitä on matkasta pökkeryksissä lähdettävä etsimään itse. Matkustamohenkilökuntaa ei kuitenkaan voi pyytää huolehtimaan lapsesta koneen ovella sillä aikaa.

Ainoaksi vaihtoehdoksi keppiä käyttävälle huonoselkäiselle äidille jää tilata Assistance-palvelu, jossa aikuinen lykätään vauva sylissä pyörätuoliin. Miksi se ei kelpaa? Palvelun tehtäviin ei kuulu esim. kanniskella ja hyssyttää nukahtamista yrittävää vauvaa, joka on kiemurrellut koko lennon hikisenä äitinsä väsyneissä käsissä ja venkoilee päästäkseen pitkälleen. Omilla rattailla kärryttely ja rauhoittelu sujuisi helposti. Assistancen henkilökunta ei myöskään auta WC:ssä eli esim. vauvan nostamisessa hoitopöydälle, vaikka lasti olisi kaiherrellut housuissa jo alkumatkasta. Omissa rattaissa vaippa vaihtuu selkänoja alhaalla ensimmäisessä vastaantulevassa WC-tilassa. Rattaat ovat myös näppärä syöttötuoli. Sylissä ruokkiminen aiheuttaa taatusti ylimääräisen pesukerran kentän avustustuolille. Ja entä kun mukana on vielä matkasta väsynyt kävelevä kolmevuotias, jota pitäisi vahtia siirtotuolista käsin?

Finavian jäykän käytännön vuoksi joudun maksamaan itselleni avustajan matkalle tilanteissa, joissa kaveri- tai sukulaisapua olisi tarjolla matkan molemmissa päissä. Tehtäviin, joista suoriutuisivat ihmisen sijaan kevyet, kätevät ja ilmaiseksi kulkevat lastenrattaat. Omien rattaitteni kanssa voisin esittelyvideoiden tyyliin viihtyä kentällä syöden, shoppaillen tai leikkihuoneessa puuhaillen. Assistancen kanssa olen lähtöpisteestä toiseen kiikutettava paketti, jolta on napattu pois olennaisin pienten ihmisten hoitoon liittyvä apuväline.

Kenellekään ei liene yllätys, että saan rattaani aina erityispyynnöstä koneen ovelle kaikkialla muualla paitsi Suomessa.

Vauvakentalla-normal.jpg