Kiitos kärkkäistä, ironisista, kiukkuisista ja aktivistinkatkuisista meileistä, tekstareista ja live-kommenteista, joissa vaaditaan poisjääneen Inhimillisen tekijän esittämistä päiväuusinnan sijaan normaalilla ohjelmapaikalla.

Tuumailtuani asiaa viikonlopun yli alan olla samaa mieltä siitä, että vammaisten ihmisoikeuksista keskustelun kohderyhmää eivät ole kotiäidit, eläkeläiset, vammaiskollegat eivätkä lapset vaan nimenomaan päättäjät, sosiaalityöntekijät, virkamiehet, työnantajat, insinöörit ja arkkitehdit. Ihmiset, jotka eivät istu TV:n ääressä puoli neljän aikaan iltapäivällä.

Kun äänemme ei kuulu, mikään ei muutu. Tarvitseeko tätä sen kummemmin perustella?

1038044.jpg