IMG_1163.jpg
Lähdin puolitoista vuorokautta sitten seikkailulle Missouriin. Manchesterin kentällä odotti pyörätuolin kanssa hyväntuulinen ja kohtelias mies valmiina kuljettamaan minut läpi terminaalien ja turvatarkastusten. Hän kertoi olleensa IT-alalla, mutta vaihtaneensa kentälle lasten takia; jotta ehtisi hakea heidät koulusta kun vaimo on töissä. Kehuin häntä heti hyväksi feministiksi, johon jouduin häkeltyneen ilmeen vuoksi jatkamaan, että se on ehdottomasti kohteliaisuus. Tästä sukeutui pitkä ja polveileva keskustelu perhevapaista, vastuista, kotitöistä ja ruuanlaitosta. Hän ilahtui myös kuullessaan Prinssin aamuista ja kommelluksista lasten kanssa. Meillähän aamuvastuu on pääosin Prinssillä ja iltahulina minulla.

Portilla oli reilusti aikaa, joten tutustuin 11v. sitten Etiopiasta Jenkkeihin muuttaneeseen nuoreen naiseen. Hän kertoi, miten Etiopia oli muuttunut viime vuosina ja aloimme keskustella Amharan kielestä. Sain kuulla, että Etiopiassa lauseilla ja sanoilla on useita kerroksellisia merkityksiä. Vaikka puheen sanat saattavat  tarkoittaa esim. matkalaukkujen pakkaamista, henkilöt voivat oikeasti puhua vaikka perheen dynamiikasta. Esimerkit olivat kiehtovia käsitetaiteen vinkkelistä ja mietimme, miten paljon kertoksellinen ja tulkintainen kieli vaatii tunneälyä. Piilomerkitykset kun kuulema myös muuttuvat niin nopeasti, että 11v. poissaolon jälkeen uusi tuttavani oli täysin tipahtanut kärryiltä.

20v. sitten lukion psykologiassa kaksoisviestintää "(Mene vaan kavereiden kanssa ulos, vaikka olisin toivonut, että olet tänään kotona") pidettiin ainoastaan vahingollisena. Nyt kuulin paljon positiivista sanotun ja tulkitun ristiriidoista keinona kunnioittaa muita, siirtää perimätietoa, jakaa neuvoja ja välttää riitoja. Kollektiivisena kulttuuriin kuuluvana ilmiönä sitä on vaikea nähdä pahana tai traumatisoivana vaan pikemminkin älykkäänä tapana hoitaa ihmissuhteita. Toki vammaisaktivistina sitä miettii, että selkokielen tarvitsijoille Amhara vaikuttaa haastavalta. Täytyy googlata aiheesta lisää kotona.

mis04.jpg
Ensimmäinen kurkistus hotellin ikkunasta saapumisyön myrskyn jälkeen. Missä olen? Isot pulleat oravat eivät osanneet vastata.

Chicagon lennolla hymyilin monesti hiljaa itsekseni kun vierustoveri levitti alkajaiseksi pikkuruiselle pöydälle läjän nuotteja ja hyräili niitä läpi suurimman osan aikaa. Oikea käsi viuhui välillä innostuneesti ilmassa. Se oli jopa kotoisaa. Ennen Dominanten keikkoja meilläkin kuuluu vastaavia ääniä kotitöiden lomassa. Kenen kapellimestarin vieressä istuin jäi ujolta suomalaiselta selvittämättä. Keskityimme molemmat omiin töihimme ja annoimme toisillemme luovan rauhan.

Viimeisen lennon keskustelin täkäläisen perheenisän kanssa veroista, suomalaisesta sosiaaliturvasta, pakolaisista, vakuutusmaksuista, työhaluttomuudesta ja keskiluokan kurjistumisesta. Sain nähdä lasten kuvia prom-tanssiaisista ja lomilta. Kuvia vaimosta ja koirasta. Vaikka aktivisti minussa meinasi pulpahdella, päätin kerrankin keskittyä kuuntelemaan, miten ihminen perustelee haluaan tiukentaa maahanmuuttoa tai kuinka epäreiluna hän pitää köyhimpien sairaanhoitoa verrattuna maksuihin, joita hän pulittaa vakuutusten lisäksi siloin, jos lapselta murtuu vaikkapa käsi. Miksi verot ovat hänestä kovat tai tuottavat hyvinvointia vain köyhimmille. Miksi moni täällä uskoo veroja enemmän hyväntekeväisyyteen... Vaikka olen monista asioista eri mieltä, olin iloinen tilaisuudesta saada kasvot ja perspektiiviä sellaiseen kuplaan, jota kaukaa skandinaviasta on helppo ihmetellä. Vanhempina, vanhemmuudesta, kasvatuksesta, harrastuksista ja työnteosta löysimme jopa paljon yhteistä. Sain hyviä ajo-ohjeita tänne Warrensburgiin ja keksejä matkaevääksi. Äänestyskopissa toimisimme luultavasti hyvin eri tavoin, mutta ihmisenä naapurista jäi sympaattinen ja mukava kuva.

Iltaöinen ajo Warrensburgiin oli varsinainen seikkailu. Vettä tuli kirjaimellisesti saavista, kolmikaistaiset tiet lainehtivat vettä niin ettei kaistamerkintöjä voinut erottaa ja vähän väliä taivaan halkaisivat valtavat värikkäät salamat. Nyt aamun tullen en tiedä missä olen. Hotellin ikkunasta näkyy pensaikkoa ja iloisia oravia. Saan kuulema mennä paistamaan itselleni vohveleita aamiaiseksi täällä yöpyneiden seriffien kanssa, jos haluan, mutta taidan kuitenkin lähteä etsimään kahvilaa ennen festivaalin avausseremoniaa.

Mis01.jpg
Toinen aamu hotellin pihalta. Myrsky ja sateet saivat puut puhkeamaan kukkaan. Lämpötila nousi ensimmäisen päivän + 6:sta iltapäivän + 24 asteeseen. Mikä autuus!