Katsoin Areenalta vanhan ajankohtaisen kakkosen, jossa perheen kehitysvammainen poika muutti kotoa laitokseen. Hän oli n. 17-vuotias.

Poika oli kotona oppinut käymään WC:ssä. Laitoksessa hänelle laitettiin vaippa, koska henkilökunta ei aina ehtinyt auttaa häntä vessareissuilla. Vuoden kuluttua hän oli unohtanut vessassa käymisen taidon.

Omaan päähäni ei mahdu, että miksi kiireen nimissä hankitaan ehdoin tahdoin lisää työtä. Eikö ison aikuisen miehen vaippojen vaihto ole huomattavasti rankempaa kuin vessaan taluttaminen ja siellä mahdollisesti tarvittava avustaminen?

Jos 17-vuotias opetetaan taas vaippoihin, se on ensinnäkin nöyryyttävää ja epämukavaa. Se lisää vaaraa joutua seksuaalisen kaltoinkohtelun uhriksi ja saattaa aiheuttaa vuosien varrella ties mitä hygieniaongelmia, ihorikkoja ja tulehduksia. Vaipoista aiheutuvat kustannukset ja jätevuoretkin lienevät melkoiset seuraavien kymmenien vuosien aikana.

Kyky käydä WC:ssä - vaikka avustettuna - on myös mielikuvien tasolla aikuisempi juttu kuin vaippojen käyttö. Pahoin pelkään, että vessataidottomuus saattaa tulevaisuudessa vaikuttaa jopa kyseisen pojan asumisvaihtoehtoihin, toimintakyvyn arviointiin, työnsaantiin tai vaikka seurustelukuvioihin.