11.9. pääsimme vihdoin vuorille. Maasta yli 90% on vuoristoa, joten Dushanben laaksossa pysytteleminen olisi antanut Tadzikistanin luonnosta kovin laihan käsityksen. Suuntasimme siis autonkuljettajan kanssa Romittiin toiveissa päästä myös uimaan. Jääkylmällä jokivedellä pelottelu ei meihin tehonnut - päinvastoin - vakuutimme suomalaisten pulahtavan tilaisuuden tullen vaikka avantoon.

1924950.jpg

"Tadžikistanin itsenäistyttyä (Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen) se joutui välittömästi sisällissotaan eri heimoryhmien välillä. Emomali Rahmonov on ollut alusta asti valtion johtaja, mutta häntä on syytetty etnisistä puhdistuksista sisällissodan aikana. 1997 saavutettiin tulitauko ja pidettiin vaalit, joita oppositio piti epärehellisinä.

Tadžikistan on entisen Neuvostoliiton köyhin osa ja yksi maailman köyhimmistä valtioista. Talous perustuu paljolti alumiinin ja puuvillan viennille. Kuivuus on aiheuttanut nälänhätää, josta syystä Punainen Risti pyysi elokuussa 2001 apua Tadžikistaniin ja Uzbekistaniin. (Wikipedia)"

1925149.jpg

Kuljettajamme kävi poimimassa meille puuvillaa oheiselta pellolta. Allamme oli mitä mainioin Lada Niva, ilman maasturia eteneminen olisikin ollut paikoin toivotonta. Autossamme oli jopa turvavyöt, vaikka maan yleinen tapa näytti olevan se, että mokomat härpäkkeet revitään ensimmäiseksi pois uusistakin autoista. Ennakkoon meitä mietitytti hieman myös se, miten mukava kuljettajamme jaksaa ajaa koko päivän skarppina helteessä viettäessään ramadania.

Heti Dushanben ulkopuolella näimme useita autioituneita tehtaita, joita ei ole sodan jälkeen enää avattu. Paikalliset kertoivat, että tehtaan perustaminen edellyttää nykyään presidentin lupaa. Ja luvan hankkiminen "maksaa" neljäsosan investoinnin arvosta.

1925014.jpg

Poukkoilevan, hiekkakuoppia ja aaseja väistelevän ajon jälkeen edessämme aukenivat Romitin maisemat. Rantaniityllä huomasimme leirin, johon ryhmä ulkkarinuoria oli kokoontunut kasaamaan melontakamppeitaan mm. putkista ja kankaasta koottuja intiaanikanootteja. Vesi oli hyvin alhaalla ja joki vaikutti kesyltä. Hyisen kylmältä, mutta rauhalliselta.

1929020.jpg

Vesivaroistaan rikkaassa maassa oltiin huolissaan ilmastonmuutoksesta. Paikallisten mutu-tuntuma oli, että viime vuosina kesät ovat olleet aina vain kuumempia ja kuivempia, talvet tavanomaista kylmempiä. Dushanbessa joki oli syyskuussa enää pieni kuiva puro, vuorilla sentään kohisi vielä lukemattomia valjastamattomia virtoja. Maassa on suunnitteilla mahtipontisia hankkeita nimenomaan vesivoiman lisäämisestä. 

Energian puute näkyi ja tuntui ihmisten arjessa. Dushanben keskustassa jouiduimme silloin tällöin toteamaan "njet voda" kun olisimme halunneet ottaa helteellä pienen päiväsuihkun. Aivan naapurikorttelissa presidentin palatsin pihassa suihkulähteet kohisivat kuitenkin taukoamatta jopa läpi yön. Aloimmekin epäillä hallitsijan teettäneen palatseihinsa (kyllä, monikossa) privaatit vesiputket suoraan vuorten huipuilta.

Heti itsenäisyyspäivän (9.9.) jälkeen kaupunkiin levisi tieto sähkön säännöstelyn alkamisesta. Dushanbessa katkoksia ei matkamme aikana esiintynyt, mutta vuoristokylissä sähköä alettiin kuulema annostella 3h aamulla kuudesta eteenpäin ja saman verran illalla 18 jälkeen.

Ikävin juoru kertoi, että Tadzikistan myy rahapulassa energiaa Norjaan (!!!), vaikka sen omaa kansaa kuoli viime talvena kylmään kun pienimmissä kylissä ei saatu välillä viikkoihin sähköä edes -20C pakkasilla. Kun vuorten rinteet ovat lähes paljaaksi hakatut eikä hiiltä tai öljyä ole mahdollista kuljettaa polttoaineeksi kinttupolkujen päässä oleviin kyliin, niin keinot lämpimänä pysymiseen ovat aika vähissä. Mikäli huhu pitää paikkaansa, niin norjalaiset - hävetkää.

1929081.jpg
Paimentolaisia hevosineen leirissä. Hevoset ja aasit näyttivät monin paikoin näppärimmiltä ajokeilta jyrkästi viettävillä rinteillä.