Henkilökohtainen apu on tulossa vaikeavammaisille subjektiiviseksi oikeudeksi. Suomessa on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka tarvitsisivat avustajan sijaan vain hetkeksi ylimääräisen käsiparin. Kauppakassille ja ostoskorille kantajan, taluttajan kun on liukasta tai pikalähetin, joka kipaisee postimerkkejä kioskilta.

Mietin jo keväällä Oslossa, että mikä voisi olla näppärin tapa ostaa itselleen pikkupalveluksia keneltä tahansa ohikulkijalta. Ennalta sopimatta ja aikatauluihin sitoutumatta. Millaista maksua vastaan voisin palkata tilapäisavustajaksi kaupan edessä notkuvan Soppa-Jepen tai kaiteella keikkuvan Mopo-Ollin? Miten heidät saisi motivoitua roudareiksi ja tsuppareiksi hetkellä, jolloin omat voimat eivät riitäkään.

Elokuussa Talouselämä otsikoi kannessaan, että kännykkä pelastaa Afrikan. Jutussa kerrottiin, että Lagosissa puheaikayksiköt ovat valuuttaa, jota voi lähettää tekstiviestillä kavereille. Kun siis jokaisella suomalaisella on kännykkä, niin miksei puheaika sopisi pienten palvelusten valuutaksi?

Kunnat voisivat ladata vammaisten ja vanhusten puhelimiin tietyllä summalla puheyksiköitä niitä tilanteita varten, jolloin avustaja tai kodinhoitaja ei olekaan mukana. Maksun voisi suorittaa välittömästi tekstiviestillä ensimmäiselle apua tarjonneelle ohikulkijalle. Toki kaikki muutkin voisivat ostaa ylimääräisen käsiparin esim. väsyneenä, kiireisenä tai lasten kanssa liikkuessaan.

Tässä vaiheessa joku inhorealisti kiljaisee, että eihän kännykkämaksu sovi verottajalle. Mutta miksei auttaminen - hyvä ihmisyys - voisi olla Suomessa verotonta?

Kenenkään ei tietenkään olisi pakko auttaa ketään. Ja edelleen saisi auttaa ihan ilmaiseksikin. Vähävaraisia ja nuorisoa palveluksilla hankittu puheaika voisi kuitenkin myös kannustaa tarjoutumaan tilapäisavuksi. Ja kun puheaikayksiköt eivät edelleenkään kelpaisi maksuksi juuri muuhun kuin puhumiseen, niin mikä verottomuudessa olisi niin kauheaa? Sekö, että kasvattaisimme vähitellen sekä puheliaan, että sosiaalisesti lahjakkaan ja empaattisen sukupolven?

1955726.jpg

Huomaavaista käsiparia odotellessa todettakoon, että rahalla saa ainakin kavereita. Crutch pals myy pieneliöitä kainalosauvoihin, joita kyynersauvojen valtaamassa Suomessa ei kuitenkaan enää juuri käytetä. www.crutchpals.com