Olen kuullut viime aikoina huolestuneita kommentteja tulkkipalveluiden siirtämisestä kunnilta KELA:n vastuulle. Muutoksen taustalla on ollut hyvä tarkoitus pyrkiä takaamaan, että tulkkipalveluja saisi jatkossa tasaisesti ympäri maata - toisin kuin nyt.

KELA:n valinta järjestäjätahoksi on jo herättänyt monissa palvelun tarvitsijoissa epäilyksiä. Siellä kun on alettu viime vuosina pihdata varsin mielivaltaisesti lähes kaikkia vammaisten tarvitsemia tukia. Miten voidaan taata, että kaikki oikeasti tulkkia tarvitsevat tulevat saamaan sellaisen myös jatkossa, vaikka esim. diagnoosi ei olisikaan KELA:n mielestä tulkkipalveluun oikeuttava?

Tulkkipalvelu on nyt subjektiivinen oikeus. Palvelun käyttäjien suurin pelko liittyy siihen, että vaikeasti kuulovammaisen, kuulo-näkövammaisen ja puhevammaisen määritelmät tulevat uuden järjestäjätahon myötä kiristymään. Tiukentumista on jo tapahtunut erityisesti kuntoutuksen ja koulutuksenkin osalta. Jos Kelassa ei nykypäivänä uskota, että sinusta saadaan treenillä työkykyinen, niin et tarvitse myöskään toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta tai henkisesti kehittävää opiskelua. Simple like hell.

Oma veikkaukseni on, että pian syntymäkuurotkin saavat parin vuoden välein toimittaa uuden lääkärinlausunnon kuuroudestaan saadaakseen tulkkipalveluja. Kuten Jukka Kumpuvuoren Kelailua blogista käy ilmi - Kelassa uskotaan vahvasti ihmeparantumisiin ja lääketieteen satumaisiin riemuvoittoihin. 

Marika Rönnberg kirjoittaa aiheesta Jyväskylän Yliopiston ESOK-sivuilla: "Tässä toki voi olla vaarana se, että vaikka aluetoimistoilla onkin oman alueensa tuntemus, Kelalla ei sinällään ole tietotaitoa tulkkipalveluiden suhteen. (Mainittakoon kuitenkin, että tulkkipalvelut ovat oma erityisalansa, josta vain harvalla valtion laitoksella on valmiiksi tietotaitoa.) Lisäksi Kela toimii pääosin niin, että jokaista etuutta haetaan eri lomakkeilla. Jokaisen lomakkeen liitteenä tulee olla todistuksia, selvitystä jne. Mikäli tulkkipalvelut olisivat Kelan hoidettavana, vaarana voisi olla se, että tulkkipalvelua hakevan kuulokäyrään tai näön menetyksen prosentteihin kiinnitetään liikaa huomiota eikä huomioida yksilön kokonaistilannetta. Voihan olla, että kuulokäyrä on juuri ja juuri määritellyn tulkkipalveluun oikeuttavan tason alapuolella, mutta tulkin tarve yksilön elämässä on kuitenkin ilmeinen."

Vammaisten naisten tavoiteohjelmassa mainitaan tiedonsaannin yhteydessä mm. selko- ja viittomakieli, tukiviittomat, viitottu puhe, kirjoitustulkkaus ja tukikommunikaatiomenetelmät. Kun tällainen aktivistikaan ei tahdo aina muistaa, miten kenenkäkin kanssa on parasta kommunikoida, niin kyllä yksittäisellä KELA:n virkailijalla menee taatusti sormi suuhun pähkäillessään, onko Bliss-tulkkaus korvattavaa ja milloin vaikkapa aivohalvauksen saanut on tulkin tarpeessa. Tulkkipalveluissa kun ei ole kyse pelkästään kuuroista ja viittomakielestä.