Ihan ensimmäiseksi, porilaiset ovat ystävällisempiä kuin helsinkiläiset. Vuokrasin aamulla puheenvuoroa varten videotykin JS Sound Groupista ja sain kohteliailta pojilta apua sekä tykin roudaamiseen, että sen kytkemiseen. Olin äimistynyt hyvästä palvelusta, koska olen tottunut kuulemaan tekniikkapuolelta vain ynähdyksen: "Tossa - kai sä tiedät miten se toimii".

Oikeus Elämään -iltapäivän ohjelma oli ilahduttavan monipuolinen ja tapasin monta kivaa uutta ihmistä. Puheenvuoron alussa sain kauniin kukkatervehdyksen naiselta, jota Satakunnan Kansan aamuinen juttu oli koskettanut aivan erityisesti. Lämpimät kiitokset vielä kerran.

Minä kyllä meinasin tukehtua lakuihini kun ostin paluumatkalla kioskista lehden ja luin ehkä raflaavimman taiteestani koskaan kirjoitetun otsikon kulttuurisivujen alalaidasta: "KELA on vammaiselle kuin rikas mies prostituoidulle". Jos tämä ei kiinnosta, niin ei sitten mikään.

Seminaarin yleisökommentissa nousi esiin se, että vammattomat ihmiset tekevät melkein kaikki suuret vammaisten elämään vaikuttavat päätökset. Koska vaalit ovat pian, niin nyt on nappihetki vaikuttaa asiaan.

Olen suunnitellut Vammaisen vartalon kuviin vaalipostauksen, jossa esitän muutaman kysymyksen vammaisille eduskuntavaaliehdokkaille. Haastateltavat on valittu yli puoluerajojen ja tässä vaiheessa vammaisaiheisiin rajatut kysymykset ovat lähdössä ainakin Jukka Kumpuvuorelle Turkuun, Kaisa Lekalle Porvooseen, Terhi Pullille Jyväskylään ja Anna-Maria Urhoselle Tampereelle. Unohdinko jonkun?

Jos mielessäsi on kysymys, joka ehdottomasti pitäisi esittää juuri näille ehdokkaille, niin kerro se pian.