Korkkasinpa ensimmäistä kertaa elämässäni Napapiirin. Olimme Prinssin kanssa lapissa aivan upeissa häissä, jossa morsiuspari vihittiin ulkona tunturissa. Tilaisuuden alkupuoli oli pakkasen ja tuulen vuoksi kauniinviileä, koskettavankipakka ja hytisyttävänherkkä. Loppuillasta taas oli mahtavien pitopöytien, käsittämättömän kiinnostavasti jazzaavan bändin ja tanssin jälkeen niin kuuma, että alkoi (melkein) tehdä mieli takaisin tuulen tuiverrukseen. Yoelle muuten kiitos lämpölätkistä. Löysin sattumalta ennen lähtöä vielä yhden paketin, jonka ansiosta lumi melkein suli talvisaappaitteni ympäriltä.

Niin... ja arvatkaapa kuka pärjäsi ensimmäistä kertaa elämässään morsiuskimpun heitossa? Jee!

Yöllisellä ajelullamme juhlapaikalta Hulluun Poroon näin vihdoin viimein reissun ainoan villin poron, joka koetti ylittää tien, mutta perui viime hetkellä aikeensa. Hetken päästä lumipenkkaa kiipesi pieni paksuhäntäinen elikko, jota epäilen hännän perusteella ketuksi. Muut silmiin sattuneet porot olivatkin sitten kiltisti aitauksissaan, kenties turistien viihdykkeeksi (kuvittelee etelän emigrantti).

Kotiin laskettelimme Tornionjokilaaksoa pitkin. Hieman jäi mietityttämään, että millaista ohjelmaa lapin hiihtokeskuksissa olisi tarjolla pitempään vieraileville rämpylöille, joiden suksi ei luista. Epäilen, ettei juuri mitään pientä hotellikylpylää kummempaa. Siitä huolimatta, että perhekohteisiin voisi kuvitella otettavan esim. isovanhemmat ja liikuntaesteiset perheenjäsenet mukaan. Kohderyhmän unohtamiseen viittaa ainakin se, että napapiirin yläpuolella hiihtokeskuksista ja turisteille tarkoitetuista porontalja-kuksa-pyttylandioista puuttuivat täysin luiskat sisäänkäynneiltä ja invapaikat pihamailta.

Syödessämme muuten tänään lounasta jossain Keski-Suomen hujakoilla ilahduin lukiessani lehden etusivulta kehotuksen lukea Wallinheimon blogia. Jii-haa, narsisti sisälläni vinkaisi! Vammaisen vartalon kuvia luetaan (kirjoittamisen lisäksi) jo kehä kolmosen ulkopuolella! No... olisihan se pitänyt heti arvata, että Jyväskylää lähestyttäessä kyse on jostain aivan muusta kuin vammaisvikinästä.

Lisäys 12.1.2008
Lapin taika sai perinteisesti kylmänaran orkidean kestämään täysin vaurioitta koko pitkän reissun olkkarimme somisteeksi, vaikka sitä riepoteltiin vuoroin kylmään autoon ja taas takaisin lämpimään. Tässä kuva ensimmäisestä nappaamastani morsiuskimpusta vielä kuusi päivää vihkimisen jälkeen.

1205941.jpg