Aluksi prosessivideota äitiydestä. Leikkipaikkojen esteettömyys ei ole vain lapsia varten.
leikkivideo-normal.jpg

Lähin leikkipuistomme sijaitsee laaksossa, joen rannassa. En voi mennä sinne lasten kanssa ilman avustajaa, koska jäisimme loukkuun. En jaksa työntää Tinttiä ja rattaita jyrkkää ylämäkeä takaisin kotiin. Kun puistoon on mentävä autolla, ajan lapset turvaistuimiin saatuani mieluummin vähän kauemmas kuin muutaman sadan metrin päähän omalta pihalta. Epäekologista, tiedän.

Oittaan uusi Angry Birds puisto on lähes esteetön. Turva-alustalla on helppo liikkua rattailla ja sillä on lämmin ja miellyttävä istuskella vauvan kanssa. Tintti keskittyy leluihinsa eikä syömään hiekkaa tai ruohoa. Maahan upotetuista trampoliineista erityiskiitos! Osaan myös kuvitella, miten paljon iloa korimaisista jättikeinuista on silloin, jos jollakulla perheestä sattuu olemaan vaikka jalka kipsissä.

Pienenä miinuksena kivasta puistosta puuttuvat (kaikkien uusien puistojen tapaan) varjopaikat. Riehakas leikki paahtavassa auringossa uuvuttaa nopeasti, nahka palaa, janottaa, käytös muuttuu väsyneeksi ja tulee kahnauksia. Suurten puiden lisäksi kaipaisin jonkinlaisia katoksia tai purjeita - myös sadepäivien varalta.

Uutisten mukaan alueella pitäisi myös jo olla esteetön reitti uimarannalle, mutta leikkipuistosta tultaessa tiemme tyssäsi kapeaan viistoon kaistaleeseen upottavaa rantahiekkaa. Mikäli reitti jossakin on, on se jokatapauksessa liian kaukana, jotta rämpyläkaravaanimme jaksaisi sitä kautta kiertää.

Lappsetille toivomuksena, että pienimpiä taaperoita ja pyörällisillä apuvälineillä liikkuvia ilahduttaisi lyhytkin maaston muotoa hyödyntävä liukumäki, jonka huipulle voisi taapertaa tai kelata turva-alustaa pitkin ilman ainuttakaan porrasta.

angvii-normal.jpg
Mikä siinä onkaan, että aivoni aina sotkevat nämä kaksi tuotemerkkiä toisiinsa?