Lahdimme torstai-iltana yojunalla Hunaniin, Zhuzhoun teollisuuskaupunkiin. Yo meni mukavasti ylellisessa soft-bed vaunussa puhtaiden liinavaatteiden valissa hedelmia napostellen. Taalta saa muuten vanilja-cokista :-)

Zhuzhou ei ollut juuri muuttunut lokakuusta. Vain juna-asemalle oli ilmestynyt Nokian kannykkakauppa. Huilasimme perjantain ja kavimme pienella hikisella kavelylla (+27) ennen Mr. Su:n tarjoamaa illallista.

Lotus Gardenin ruoka oli hyvaa. Ankkaa, lootusta, erilaisia tofuja, chilia, porkkanamehua ja maissia. Hunan on varsinainen chilinsyojien paratiisi. Taalla tulee hikoiltua ja kyynelehdittya helposti. Juttelimme pitkaan suomalaisen muotoilun yksinkertaisuudesta ja pelkistamisesta Art&Design osaston opettajien kanssa. Prinssi taas loysi heti tuttuja rehtorin vaimon kanssa, joka oli ollut vuoden vierailevana tutkijana TKK:lla. Ilen tietamys pronssin historiasta naytti myos tekevan vaikutuksen isantiimme.

Lauantaina oli meidan vuoromme kestita koulun henkilokuntaa, mutta koska suomalaista ravintolaa ei ole lahimaillakaan, (Suzhoussa Shanghain lahella on kuulema Kotipizza) soimme tallakertaa kommunistisessa teemaravintolassa Maon kuvien ymparoimina. Myos possunlaskia, jota sain viime vierailullakin kyllikseni, koska se oli kuulema puhemiehen herkkua. (Mao syntyi Hunanissa, Shaoshanin kaupungissa.) Pandan suomenlipuilla koristellut konvehdit maistuivat kaikille ja lahjammekin vaikuttivat onnistuneilta. Prinssi esitti kaksi kansanlaulua ja sai raikuvat aplodit. Vain Mr. Su:n tytar, Chi-Chi, (joka syntyi edellisen vierailuni aikana) piti valkoisia naamojamme ja hiuksiamme kovin pelottavina ja purskahti itkuun aina kun yritimme hauskuttaa hanta.

Illan paatteeksi meita lokakuussa opastaneet opiskelijatytot halusivat ehdottomasti bilettamaan. Hotellin baari oli heista aivan liian vaisu, joten he houkuttelivat meidat paikalliseen "Crazy Baariin". Se olikin luolamainen disko, jossa ei selvastikaan ollut minkaanlaista desibelirajaa. Prinssi arveli, etta musiikki soi ainakin 100dB voimalla ja tunki kiireesti nenaliinatupot korviinsa kiinalaisten suureksi huviksi. Minunkin oli pakko kaantaa kuulolaitteet pois paalta.

Strobovalo valkkyi melkein koko illan eika looshissa voinut keskustella, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jai tanssiminen. Heratimme tietysti huomiota vakijoukossa ja Prinssilla riitti skoolaajia, jotka tahtoivat toivottaa meidat tervetulleiksi juomalla kilpaa olutlasillisia "bottoms up". Minakin sain hiukan hatistella innokkaimpia tutustujia ja kyynersauvan heristaminen toimi yhta tehokkaasti kuin Suomessakin :-)

... jatkuu seuraavassa, koska nettiyhteys patkii...