Lehdet, netti ja telkkari pursuavat seuranhakupalstoja ja deittiohjelmia. Niitä selatessa käy hyvin ilmi vammaisuuden huono markkina-arvo. Ulkoisten ominaisuuksien painotus vähenee ilmoituksissa neljänkympin jälkeen, mutta sitä ennen naisen on oltava liikunnallinen ja terve tuottaakseen mahdollisimman hyvälaatuisia jälkeläisiä. Harmittelun sijaan piristän itseäni ajatuksella, että ehkä jo kymmenen vuoden kuluttua koulutetuilla ja keskustelutaitoisilla rämpylöilläkin on kysyntää ikäluokkani miesten keskuudessa. Toistaiseksi tyydyn hymyilemään seuraavanlaisille toiveille.

 

"Olethan urheilullinen, kivannäköinen ja menevä tyyppi. Seuraavalla lomallasi katselisit mieluummin Nepalin vuoristoa rinkka selässä tai Grand Canyonia kanootista kuin Kanarian rantoja kookospähkinän muotoinen drinkkilasi kädessä."

Kyllä katselisin, jos viitsit kantaa minut rinkassasi Mount Everestille. Etkä hiilly, jos lepään välillä ja ihailen maisemia kun sinä melot. Muu menevyyteni onkin sitten sosiaaliviraston myöntämien taksimatkaoikeuksien varassa.

 "Katseenkestävä, sopusuhtainen, tanssitaitoinen ja muutenkin liikunnallinen nainen. Uskomme molemmat, että ulkonäöllä on väliä, tottakai."

Ai? On vai?

 "Nuorekas kolmikymppinen maatilan isäntä Pirkanmaalta etsii mukavaa ja reipasotteista naisseuraa mukaan arkiseen aherrukseen. Toivottavasti pidät luontoretkistä ja lähdet talvella kanssani pilkille."

Mikäs siinä, jos hyväksyt sen, että henkilökohtainen avustajani tulee mukaan navettaan ja kantaa heinäpaalit kun köpötän juttuseurana perässäsi. Pilkille voit vetää minut pulkassa jos hanki on syvää.

29690.jpg

Löysin Minhin haarakonttorista älyttömän hauskan ohjelman, joka vertaa kasvojesi muotoa 2400 julkkiksen kasvoihin. Olenkohan siis jotain kaukaista sukua Anna Lindhille tai Liv Ullmanille?