"HYKS:n lasten ja nuorten sairaalan dosentti Tuula Lönnqvist kirjoittaa Duodecimin lehdessä, etteivät vaikeasti vammaiset kuulu tehohoidon piiriin. Linjausta on jo pitkään sovellettu monen vaikeasti vammaisen kohdalla, ja useilla vanhemmilla on kipeä kokemus lapselleen määrätystä elvytyskiellosta." (Iltasanomat 2.11.2006)

Aika mieletön päätös. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miten lääkärit voivat tehdä asiasta yleisen linjanvedon sen sijaan, että vammaiset tai vammaisten lasten vanhemmat saisivat itse tapauskohtaisesti päättää tehohoidon tarpeesta. Heidän kun on paljon helpompi arvioida ihmisen elämän laatua ja mielekkyyttä kuin lääkärin, joka ei välttämättä tunne lainkaan potilasta ja tämän arkea. Jos joku ei tiedä, niin hyvinkin vaikeasti vammaisten kanssa voi kommunikoida yleensä vähintäänkin kyllä-ei tasolla käyttäen esimerkiksi viittomia ja muita tukikommunikaatiomenetelmiä kuten vaikka Bliss-kieltä.

On monia vammoja, joissa esimerkiksi vaikea hengitystieinfektio voi vaatia hetkellistä tehohoitoa, minkä jälkeen ihminen paranee entiselleen. Ollaanko nyt tilanteessa, jossa esimerkiksi vaikeavammaisille hengityskoneen käyttäjille seuraava flunssa on säästösyistä kuolemantuomio?

Iltasanomien keskustelupalstalla uutinen on saanut satoja kommentteja. Monista käy mainiosti ilmi kirjoittajien yksiuloitteinen vammaiskäsitys. Vaikeavammaisuus näyttää esimerkiksi tarkoittavan kaikkien mielestä samaa kuin vaikea kehitysvammaisuus. Kirjoittajat eivät myöskään ole osanneet kuvitella vaikeavammaisille muuta elämää kuin laitoksessa kuolaamisen. Vaikka Suomestakin sentään löytyy jonkin verran myös koulutettuja ja työssäkäyviä vaikeavammaisia.

"Tähänkö on tultu? Ettei vammaisella olekaan oikeutta elää eikä saada samoja mahiksia kuin muilla? Mikä meitä oikein vaivaa? Tuo malli on suoraan 30-luvun Saksasta, pääjehun muistatte kai nimeltä." (Insinööri)

Jos näin on niin onpahan karmeeta itsekkyyttä. (Stara)

Minusta dosentti Tuula Lönnqvist on kirjoituksessaan aivan oikeassa. Miksi pitkittää kärsimystä ja yrittää epätoivoisesti pelastaa jotain mikä ei ole pelastamisen arvoista? Jos minulla olisi vaikeasti vammainen lapsi niin ehdottomasti meillä olisi elvytys/tehohoitokielto! (Wilhelmiina)

Hurskastelua tuollainen "kaikkien elämä on yhtä arvokas". Oletan, että tehohoitokielto koskee syvästi vammaisia, joilla ei ole tietoisuutta itsestään, ei käsitystä elämästä, ei kuolemasta, eikä näin ollen mitään odotuksia tulevaisuutensa suhteen. (Ronja)

Välihuomautuksena tähän, että Ronjan tyyppisiä virhearvioita ihmisen itsetietoisuudesta ja elämänkäsityksestä tehdään valitettavasti kovin usein fyysisen ulkomuodon ja pakkoliikkeiden perusteella. Suosittelen lukemaan Tuomas Alaltalon fasilitoimalla kirjoittaman kirjan "Olen ja saan sanoa". Tuomaksella on myös nettisivut, jonne hänelle voi jättää kommentteja.

Säästötoimenpiteet on kohdistettava turhuuksiin, kuten kansanedustajien etuihin. (A-Maya)

Elvytettäisiinköhän kansanedustajan tai varakkaan yritysjohtajan vammaista lasta? Kysyn vaan! (Kaisa Kimalainen)

Miksi kenenkään tuskaista ja jo valmiiksi vaikeaa elämää enää tarvitsee väkisin pidentää. Ja onko vaikeasti vammaisen ihmisen elämä todella sen arvoista, omalla kohdallani jos saisin tietää tulevan lapsen olevan vammainen päätyisimme kyllä aborttiin, sillä vaikeasti vammaisen ihmisen elämä ei ole sen arvoista. (Pessimisti ei pety koskaan)

Huomaa ettet ole paljon nähnyt vaikeasti vammaisia! (P.T.)

Ihan asiallista ettei elvytetä, saati sitten pidetä määräämätöntä aikaa koneessa vihanneksena. (Lelle)

Olisi mukava tietää, missä menee se raja, mikä on vaikeasti vammainen? Milloin vammaisesta tulee lääketieteellisesti vaikeasti vammainen? Kenellä on oikeus tehdä se päätös, että tätä me emme enää elvytä? (Vaikeastiko vammainen?)

Ja mielestäni muutenkin tälläiset tapaukset pitäisi saada pois kuormittamasta resurssi- ja rahapulasta kärsivää julkista terveydenhuoltoa, jos omaiset haluavat tehohoidattaa vaikeavammaista potilasta voivat he tehdä sen yksityisesti ja maksaa itse siitä koituvat kulut! (Wilhelmiina)

Jos lapsella ei ole minkäänlaista toivoa elämästä (=kuolee perussairauteensa joka tapauksessa lähiaikoina ja mahdollisesti odotettavissa on tuskallinenkin kuolema), niin miksi sitten ihan väkisin pitäisi saada se elinaika hiukankin pidemmäksi? Ei näitä päätöksiä tehdä vain siksi että joku on vammainen eikä kaikille vammaisille suinkaan, samanlaisia päätöksiä tehdään myös muiden parantumattomasti sairaiden kohdalla.
(Sad but true)

Olen ollut monta vuotta töissä vaikeavammaisten parissa ja olen sitä mieltä että parempi heidän on nukkua pois kun pitää väkisin hengissä, on heillä niin vaikeaa se elämä kun osa ei osaa edes puhua ja ovat pienten lasten tasolla koko elämänsä..minua ainakin säälittää... (Hoitaja)

Välihuomautus. Minusta tuolla asenteella kannattaisi vaihtaa alaa. Vaikea kuvitella, että kyseinen hoitaja piristää yhdenkään potilaan päivää.

Minäkään en haluaisi vaikeasti vammaista lasta. En näe elämää elämisen arvoisena, ellei pysty tiedostamaan ympäristöään, ilmaisemaan itseään, toimimaan ja hengittämään itse. Tiedostan myös omat voimavarani - en oikeasti jaksaisi elää vaikeasti vammaisen lapsen kanssa. Liikaa huolta, pelko ja surua siitä, ettei toisen elämä oikeastaan etene mihinkään. Olen aina ihmetellyt niitä vanhempia, jotka puhuvat vaikeasti vammaisista lapsistaan ilopillereinä - mikseivät he koskaan puhu vaikeista päivistä ja niistä kaikista ongelmista, joita tuollainen lapsi varmasti vanhemmilleen päivittäin tuottaa? (Joy)

Välihuomautus. Suosittelen lukemaan postauksen, jossa kerron Katri Koskisen sikiödiagnostiikkaan liittyvästä puheenvuorosta. Hän sanoi napakasti, että toisin kuin kuvitellaan, diagnoosi ei kerro ihmisestä vielä oikeastaan yhtään mitään.  

Vaikeasti vammaisen lapsen pelastaminen ei ole sen arvoista?? Minkälainen on ihminen, joka ei arvosta kuin terveiden ihmisten elämiä? (Tiitsi)

No sehän siinä onkin, että jos ravintolassa syöminen olisi aina saman hintaista kaikki joisivat vuosikerta viinä ja söisivät fasaanin rintaa. Halpaahan se vielä tehohoitoon verrattuna on. 2000e/vrk, jos tulee hintaa niin ongelmissa ollaan, kun joku monivammainen tarvitsee toistuvasti vaikka viikonkin pätkän tehohoitoa. Äkkiä menee 90% koko kunnan sairaanhoidon budjetista parin ihmisen hoitoon. Pitäisi olla selkeät yleisesti määritellyt tehohoidon kriteerit, joista ei lipsuttaisi. (Peter)

Nytkö vasta tämä asia tuli esille! Itse olen tiennyt tämän jo vuosia.Itselläni on veli joka on vaikeasti vaajaakuntoinen ja on sijoitettu laitokseen. On ollut pitkään asianomaisilla tiedossa että yleensä ensimäisessä sydäninfartti tms tapauksissa he kuolevat siihen.Joka taas viittaa siihen että heitä ei elvytettä oleenkaan. (Anssi Alkuperäinen)

Joo, olen samaa mieltä. Mitä mieltä on jatkaa kasviksena ilmaan tuijottelua ja kuolaamista kun ei ole luvassa mitään oleelista paranemista. Tässä on turhaa jeesustella. (Civis)

Lopuksi suosittelen vielä kerran tutustumaan uuteen liikuntavammaisten markkina-arvoa mitanneeseen tutkimukseen.