Robottiakatemian jälkimainingeissa, hoivateollisuuden visioita pyöritellessäni kävin tutustumassa Menumatiin. Kyseessä ei ole robotti vaan pakastimen ja grillin yhdistelmä, joka neuvoo puhumalla käyttäjäänsä pakasteaterian lämmittämisessä. Laitteella on kunnissa kova hype. Sen uskotaan ja toivotaan vähentävän kotihoidon käyntimääriä ja turvaavan ruokahuollon alueilla, joille on vaikea järjestää päivittäisiä ateriatoimituksia. Muistiinpanoni vierailusta on yksi tarina.

menumat.jpg

Jälkikäteen olen miettinyt mm. seuraavia asioita. Miten on mahdollista, että laitteen sisällä voi olla 9 kk sitten vanhentuneita ruokia, joihin on kuitenkin pakastuksen yhteydessä laitettu eräpäivä lähes vuoden päähän? Miksi vuokrattu laite on paikoillaan ja päällä, jos sitä ei käytetä? Periikö yritys vuokraa laitteesta, johon ei ole tilattu aterioita kuukausiin? Onko sieltä oltu lainkaan yhteydessä laitteen käyttäjään? Kuka vuokran maksaa, asiakas vai kunta? Kuka käyttöä seuraa? Entä kuka ottaa moraalisen vastuun siitä, että laite on hankittu henkilölle, jolle sen käyttö ei sovellu?

Hoivateknologian markkinoille tulee jatkuvasti uutuuksia, jotka pitää saada myytyä kunnille ennenkuin niiden hype käyrä laskee. Yritysten on saatava rahansa ennenkuin asiakkaat kyllästyvät laitteeseen tai palveluun. Asiakastyytyväisyyttä mitataan lyhyehköjen seuranta-aikojen jälkeen, jotta saadaan tukea myynnin edistämiseen. Ketään ei kiinnosta, mihin grillit ja pakastimet viedään kun innostus hiipuu ja kotiin tarvitaan tilaa seuraavalle senioripomminselättäjälle.

En hetkeäkään epäile, etteikö Menumat sopisi väliaikaisesti toipilaalle tai parinkin vuoden avuksi omaishoitajalle, jonka aika, taidot tai kiinnostus eivät riitä ruuanvalmistukseen. Pitkäaikaiseen käyttöön se on kuitenkin auttamattoman tylsä. Ihan jo ihmisen tuoman kauppakassin purkamiseen verrattuna. Henkilö, joka osaa ottaa ruuan pakastimesta ja lämmittää sen mikrossa ei tarvitse Menumatin puheominaisuutta vaan toimivan kauppapalvelun. Menumatin asiakaskin tarvitsee kauppapalvelua, koska annos ei sisällä ruokajuomia, salaatteja, hedelmiä eikä leipää. Pakastimet ovat myös melkoisen hankalasti roudattava tuote kotihoidolle tai apuvälinepalvelulle, jos niitä käytetään vain tilapäisesti huonompien vaiheiden tukena.

Kyse on yhtä automaattia laajemmasta ongelmasta. Olen käynyt useammassa kodissa, jossa kalliin turvapuhelinpalvelun ranneke lojuu avainten, pattereiden, kynien ja kolikoiden seassa laatikonpohjalla. Osa niistä korvataan älykelloilla. Täristävä herätyskelloni osoittautui parissa viikossa turhaksi, koska siihen herääminen aiheutti epämiellyttävää muljahtelua ja säikäytetyksi tulemisen tunteen. Muutaman vuoden hyvin palvellut kannettava induktiosilmukkani on pölyttymässä, koska kaikki käyttämäni mediat ovat läppärissä, johon se ei enää sovi. Haluaisin kantaa vastuun ekologisesta jalanjäljestäni, mutta apuväline-elektroniikalle ei ole kierrätyspisteitä, kirppareita eikä varsinkaan lainaamoja, joista niitä saisi koekäyttöön.