mandatumlife.jpg

Luen YLE:n sivuilta puffin tämäniltaisesta MOT ohjelmasta "Kilpailutushuuman kolhimat", joka kertoo, millaista on kun oma koti, lähiympäristö ja avustajat vaihtuvat vähän väliä. Pöydällä on uusin lennolta mukaan kulkeutunut Mandatum Life, jonka teemana on työhyvinvointi. Pääjuttuna Heli Satulinin kirjoitus "Nauru parantaa tiliä". Sekoitan tekstit tahallaan.

Suomi on avannut sosiaali- ja terveyspalvelut kilpailulle. Vammaisten kohdalla tämä näkyy muun muassa siinä, että kaikessa säästetään ja henkilökunta heidän asuintaloissaan voi vaihtua tavan takaa (MOT). Tämä ei ole nollasummapeliä. Yrityksen tehtävä on sekä tuottaa osakkeenomistajilleen voittoa että huolehtia henkilöstöstään. Jos yritys haluaa päästä tuloksenteon maahan, sen on seurattava henkilöstön hyvinvointia (ML).

Monenlaista oli: ruuan rajoittamista, ovien lukkoon laittamista, kahvin juonnin rajoittamista. Tämmöstä joka ei kuulu kotiin. Et saa kuin yhden kupin kahvia iltapäivällä juoda, että se on sinun kahviosuutesi. Tai että saat yhden lasin maitoa ruuan kanssa, ja loput on vettä (MOT). Jotta teot olisivat aidosti vaikuttavia ja auttaisivat yritystä menestymään, on yrityskulttuurin ensin oltava kunnossa (ML).

Kehitysvammaiset ja heidän perheensä eivät pääse osallistumaan mitenkään heitä koskevien asioiden järjestämiseen (MOT). Mahdollisuus käyttää luovuutta on yksi tyytyväisyyden avainlähteistä. Jotta se on mahdollista, valta ja vastuu on delegoitava mahdollisimman alas (ML).

Osattomuus on tuottanut surua, pettymystä, ahdistusta ja stressiä. Se on todella haasteellista – joku häviää ja tulee uusia ihmisiä, jotka eivät tunne kehitysvammaista, ja niin poispäin. Se on aika kovaa (MOT). Yksi työntekijä sanoi, että mahtavaa, kun täällä saa toimitusjohtajallekin sanoa vastaan suoraan. Olin tosi tyytyväinen (ML).

Minulla on yhä seinällä repaleinen kuva mainoskampanjasta, josta suutuin. Olen kirjoittanut sen alle käsin lauseen Arja Tiaiselta: "Lyötäköön minut maahan sinä päivänä kun arvioin ihmistä rahassa". Kaivan Tiaisen kokoelmat esiin ja niiden välistä pilkistelee lehtileikkeitä kuin vanhoista tietosanakirjoista. Päätän palata tähän tapaan uusien kirjojen kohdalla. Äitini on omistuskirjoituksen mukaan ostanut Vallan Casanovat itselleen joululahjaksi 1979. Minä lumouduin Tiaisesta 1992. Muistan sen siitä, että Isolde Pakolaisen välissä on ylioppilaskirjoitusten palikkamatikan koe samalta vuodelta. Löydän myös 22.3.92 päivätyn kirjeen tädiltäni, joka on lähetetty Rawalpindistä. Olen silloinkin selvästi lukenut ja säilyttänyt kaikkea sekaisin.

Arjatiainen.jpg

Irrallisten lauseiden sekoittaminen on populismia. Mutta myös kuplien sekoittamista. Mandatum Life osoittaa, että meillä on tietoa ja ymmärrystä siitä, että työ on luonteva osa elämää ja että sen tulisi olla muutakin kuin suorittamista. Kunnioitus, arvostus, vallan jakaminen, luottamus, innostus ja ilo saavat yritykset kukoistamaan. MOT taas kertoo siitä, että kehitysvammaisten asumista ja palveluita ei katsota ihmisen elämänkaareen kuuluvien kehitystehtävien kannalta. Polku, jossa kehitysvammainen nuori muuttaa lapsuudenkodista omaan asuntoon, luo luottamukselliset suhteet avustajiin, naapureihin, lähikauppoihin, harrastuspaikkoihin ja toivottavasti työelämään pilkotaan säästöjen nimissä parin vuoden säilytysratkaisuihin missä milloinkin. Positiivisen roolin ja tehtävän muodostuminen yhteiskunnassa jää tapahtumatta.

Asumispalveluiden matalapalkkainen henkilökunta tuskin voi hyvin tutustuessaan jatkuvasti uusiin, huutolaiselämään reagoiviin ja ahdistustaan purkaviin ihmisiin. Huono työilmapiiri johtaa vallan väärinkäyttöön, YK sopimuksen noudattamatta jättämiseen, yksilöllisyyden unohtumiseen ja jopa väkivaltaan ja laiminlyönteihin.

Kahden näkökulman suurin ero on siinä, että kehitysvammaisen ihmisen lähiympäristö ja siinä toimivat henkilöt ovat hänen koko elämänsä, turvansa, lohtunsa, ilonsa, minäkuvansa peili ja roolimalli 24/7. Työntekijällä osuus jää 8/5:een. Palveluita tuottava yritys kehitysvammaiselle kuin hyvä parisuhde tai vankila. Pahimmillaan vankilan muurien murtumiseen, poispääsyyn ja laiminlyönneistä kertomiseen ainoa avain on vanginvartijoilla. Mutta onko henkilöstön hyvinvointiin panostamattoman kansainvälisen jätin työntekijöillä hyvän työilmapiirin luomaa rohkeutta sanoa toimitusjohtajalleen vastaan?

"Kun puolueet ovat puhuneet
puhuvat pääomapiirit.
Oikeistolaistumisessa on samoja piirteitä
kuin viihteessä, johon riistetty hukuttaa
päiviensä kolhut.
Ja alkaa uskoa satuihin taas."
(Arja Tiainen, Isolde Pakolainen 1981)

helimainos.jpg