Meluisa ravintola, kuulolaitteet ja kiinnostava keskustelu on yhdistelmä, jolloin tunnen itseni kaikkein vammaisimmaksi. Kojeiden taakse - takaviistoon - sijoitetut mikrofonit nappaavat ääntä kaikkialta muualta, paitsi pöydän toiselta puolelta.

Joskus on toki surrealistisen huvittavaa, kun takana olevan pöydän äänimaisema tai erityisesti nauru kajahtaa kojeisiin kesken omassa pöydässä käytävän keskustelun ja saa aikaan spontaanin hymyreaktion - tietysti aina väärään aikaan ja väärässä paikassa.

Mutta vakavasti ottaen... aloin miettiä, millä ihmeen apuvälineellä sitä olisi aina valmis spontaaniin mukavaan ravintolailtaan? Mikä olisi sellainen apuväline, jota ei tarvitse kokousinduktiosilmukoiden tapaan pakata salkkuun, raahata mukaan ja virittää vieraiden kummastukseksi pöytään kuin kuulusteluvälineistöä?

Ainoa kapine, joka yleensä takuuvarmasti tulee mukaan on kännykkä. Mikrofonikoru olisi tylsä, eihän sitä nyt aina halua lähteä ulos yksissä ja samoissa helyissä. Mutta puhelimen voisi hyvin sujauttaa pöydälle, kun vain muistaa valita mikrofoniasetukset ja langattoman yhteyden kuulokojeen T-asentoon.

Muodoltaan kännykkä on sellainen, että siihen voisi upottaa useampiakin eri puolille suunnattuja  mikrofoneja. Mikäli puheäänen tunnistus olisi kunnossa, hyvät mikit osaisivat tietysti itse vaihtaa vastaanottosuuntaa sen mukaan, kuka pöydän ympärillä milloinkin on äänessä. Tähän tosin sisältyy riski, että ensimmäiset sanat jäisivät aina kuulematta.

Poistuisikohan ongelma, mikäli puhelimen koko ulkopinta olisi eräänlaista ääntä vastaanottavaa mikrokalvoa? (vrt. esim. emfi-kalvo kirjasta Virtuaali-Helsinki ja kybermyyrä, Hannula&Linturi 1998)

Herkkuversiossa ravintolakeskustelun voisi varmuudenvuoksi vielä nauhoittaa ja purkaa kotona tekstiksi ruudulle ohi menneiden sanaleikkien ja vitsien tarkistamiseksi. Mutta kuka enää silloin lähtisi kuulovammaisen kanssa ulos, jos joutuisi miettimään, tuliko sitä heittäneeksi pienen harkitsemattoman lipsahduksen oikein kirjallisena? Ja kuinkakohan moni hauska ja miellyttävä tilanne oikeasti tuntuisi samalta aukipurettuna käsikirjoituksena?

Ehkäpä fiksuinta olisi parantaa suosituimpien ravintoloiden akustiikkaa tai luoda kokonaan uusia konsepteja, joissa kabinetit eivät enää olisikaan suljettuja tiloja vaan läpinäkyviä, hyvällä ilmanvaihdolla varustettuja maisemakonttoreita (tiedän, että se on nykyään kirosana), joissa olisi mahdollista keskustella rauhassa ja seurata silti ravintolasalin elämää ja muita ruokailijoita.