Vammaisten naisten tavoiteohjelma OlenNainen julkaistiin naistenpäivänä 8.3.2006 eduskunnan kansalaisinfotilassa.Tilaisuutta johti hauskoin sanankääntein ja esimerkein Invalidiliiton sosiaalineuvoja Pirkko Justander. Hän muistutti kuulijoita mm. siitä, etteivät kaikki 18 vuotta täyttäneet miehet ja naiset suinkaan saaneet äänioikeutta 100 vuotta sitten, kuten yleisesti kuvitellaan. Vuoteen 1956 saakka huoltoapua (nyk. kansaneläkkeen perusosaa) saaneet olivat automaattisesti holhouksenalaisia ja siksi vailla äänioikeutta. Vammaisuuden lajista riippumatta ihmiset, jotka eivät kyenneet elättämään itseään omalla työllään eivät saaneet myöskään äänestää.

Kansanedustaja Outi Ojala puhui OlenNaisen julkaisutilaisuudessa saavutettavuudesta, naiseudesta, ihmisoikeuksista ja kunnallisen rakenneuudistuksen vaaroista. Hän rohkaisi järjestöjä olemaan aktiivisia erityisesti kunnanhallitusten suuntaan vammaispalveluihin liittyvissä kysymyksissä.

Rajat'on tanssiryhmän jäsen Eeva Simons piti omaelämäkerrallisen puheen vammautumisesta ja äitiydestä. Mieleeni jäi erityisesti hänen kolmevuotiaan poikansa tokaisu, että "kato äiti! Tuossa on sinun vessasi ja tuossa nuo ihmisten vessat".

Simons kertoi myös henkilökohtaisen avustajan saamiseen liittyvistä vaikeuksistaan. Kaupunki kun olisi mieluummin pitänyt hänet kotipalvelun piirissä. Lopulta VAMMAISpalvelun työntekijä myönsi avustajan sillä perusteella, että on LAPSEN etu, että kotona käy yksi ja sama ihminen. Ihan kuin ei olisi vammaisen äidin edun mukaista saada itse päättää, kuka hänen kotiinsa tulee ja milloin.

OlenNainen on tavoiteohjelma, jolla halutaan muistuttaa, että "vammainen nainen on otettava huomioon aktiivisena toimijana eikä hoivattavana objektina. Vammaisten naisten tulee saada näkyä ja vaikuttaa yhteiskunnassa sekä saada tietoa vammaisuudesta ja naiseudesta vamman edellyttämällä tavalla. Vammainen nainen on myös oikeutettu naiseuteen, seksuaalisuuteen, henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja vanhemmuuteen. Silti monet vammaiset tytöt kasvatetaan uskomaan, että heidän ei tulisi ajatella löytävänsä kumppania, saati perustaa perhettä ja saada lapsia. Vamma ei kuitenkaan saisi olla syy esimerkiksi huoltajuuden eväämiselle tai este adoptiolle."

Ohjelmassa otetaan myös esiin taloudellisen, henkisen ja fyysisen hyväksikäytön korostunut uhka vammaisille naisille. Toistaiseksi esimerkiksi monet ensikodit eivät pysty vastaanottamaan vammaisia äitejä tilojen esteellisyyden vuoksi eivätkä huolehtimaan äidin tarvitsemasta avusta jokapäiväisissä toiminnoissa. Ohjelman mukaan huostaanotto ei kuitenkaan saa johtua vamman vaatimien tukipalveluiden puutteesta.

Pirkko Justander muistutti tilaisuuden lopuksi, ettei tavoiteohjelma suinkaan ole hengetön paperi, vaan että se on tarkoitettu aktiiviseen käyttöön. Sen suosituksiin voi vedota, kun kokee saavansa huonoa palvelua tai tulevansa vamman perusteella syrjityksi. Hankkeen painettuun versioon on kerätty nimettöminä rankkoja kokemuksia kuten: "Odottava äiti, joka liikkui pyörätuolilla, ei voinut käyttää lähineuvolan palveluja, koska sinne oli portaita".