Yksi San Francisco World Film Festivaaleille osallistumisen hauskuuksista oli mahdollisuus hankkia materiaaleja seuraaviin projekteihin. Rimaa hipoen sain pidettyä laukkuni sallituissa rajoissa.

Yksi parhaista aamuista kului Natasha´s Attic naamiaisasuliikkeessä. Ei pelkästään valikoiman, vaan upeiden naisten vuoksi (äiti, tytär, tyttären tytär), jotka kertoivat tuotteiden tekijöistä, neuvoivat maskien kiinnityksessä, sovittivat avuliaasti korsetteja ja suosittelivat huipputuotteita mm. tummien silmänalusten peittämiseen. Taisin viettää siellä lähes toista tuntia.

Paras ostokseni oli korsetti tai pikemminkin tukiliivi, jonka voi kietaista vaatteiden päälle. Se on steampunk-henkinen ja lujaa tekoa. Eikä varsinaisesti kallis, jos sitä vertaa apuvälineliikkeiden valikoimiin. Kotona harmittaa, etten ostanut molempia suosikeistani. Liivi tukee hyvin selkää ja auttaa kipuihin.

Liivi on myös osa esiintymisasuani Bergenin yliopiston Disability, Arts and Health konferenssia 1. - 2.9.2016. Harjoittelin vielä eilen charlestonin askeleita uusien parasiittiraajojeni kanssa. Ne ovat kotikutoiset. Kiitos vaan jääkiekkoporukalle, joka toi Itiksen FIDA:aan valtavan lastin vanhoja lätkäkamoja. Kun minusta tuskin lähiaikoina tulee Kaisa Leka kakkosta, päätin lopettaa pohtimasta jalkojen määrää ja ryhtyä käyttämään proteeseja silloin kun huvittaa.

korse.jpg