Olemme jutelleet Töyhdin kanssa sukulaisista ja kuolemasta. Hän koki joulun alla elämänsä ensimmäiset hautajaiset, kahdet peräkkäin. Kolmevuotiaasta aihe ja äidin selitykset ovat hyvin mielenkiintoisia.

- "Nyt kun se Kikka-mummin kuori on laitettu sinne maahan, niin muuttuuko se siellä fossiiliksi?"
- "Miksi myyrän kaverit veti sen hengen takas mutta te ette?"

Äidin kanssa suunnittelimme, että - sitten joskus - hänen tuhkansa jaetaan kahteen hopeiseen sirottimeen, joita kannamme siskon kanssa mukanamme. Kun huomaamme asioita, joista äiti olisi pitänyt, (hyvän näyttelyn, hauskan kahvilan, upean kukkahatun jne.) tupsautamme käsilaukuista hippuset hänen muistokseen.

Omat lapseni eivät ole vielä hahmottaneet, että äiti ja isä eivät ole täällä ikuisesti. Kun se aika joskus tulee, niin taidan perinnettä jatkaakseni pyytää, että omat pölyni vihmotaan paikkoihin, joissa vammaispoliittinen taide säkenöi ja saavutettavuus kukoistaa.

Jos tekee mieli inistä, että tuo on laitonta niin pyh - tämä nykyinen syrjintä ja esteettömyysmääräysten löyhääminen sitä vasta onkin.

perhoskuva-normal.jpg