Asuntomessujen inva-asunnot eivät lakkaa vaivaamasta minua. Olen katsellut kuvia useampaan kertaan ja miettinyt mitä olisi voinut tehdä toisin. Laitoskalusteiden lisäksi hämmästelen tehtävänantoja ja asukkaiden profilointia. EVTEK:in nettisivujen mukaan:

"Artesaaniasunnoissa asuvat tulevaisuuden artesaanit: kokeilevan taiteen artesaani Mick ja techno-artesaani Tina. Mickin kodissa ja työhuoneessa näkyy hänen positiivinen elämänasenteensa sekä erilaisten kulttuurien vaikutus sisustukseen. Tinan kotona kuva tulevaisuudesta on synkempi ja hän valmistaa työkseen itsepuolustukseen tarkoitettuja asusteita.

Yläkerran kaksiossa asuvan floristi-opettaja-pariskunnan työ näkyy kaksion vehreässä sisustuksessa. Nuoren kodin sisustuksessa pääpaino on tekstiileillä, kasveilla ja muilla yksityiskohdilla, joita muuntelemalla tilaan saadaan vaivattomasti uutta ilmettä. Asunnon kaksi lasiverantaa ovat myös ahkerassa hyötykäytössä.

Yläkerran toinen yksiö on suunniteltu 28-vuotiaalle graafikkonaiselle ja toinen nuorelle city-henkiselle erämiehelle. Graafikon sisustuksen lähtökohtana on ollut pelkistetty värimaailma, graafinen ilme, persoonalliset yksityiskohdat ja huonekalujen yhtenäinen linja. Erämiehen kämpässä sisustuksen tavoitteena on ollut modernin ja perinteisen sisustamisen fuusio ja pääteemana puu eri muodoissaan."

Mutta sitten... miten inva-asuntojen asukkaat onkaan profiloitu? EVTEK:in sivuilla lukee vain, että: "Inva-asuntojen sisustuksessa on pyritty esteettömyyteen ja kodinomaisuuteen tarvittavista apuvälineistä huolimatta."

Olisiko tässä selitys sille, että tekstiileistä ja tilpehööreistä huolimatta inva-asuntojen sisustuksista puuttuu kaikki juju? Niistä ei löydy minkäänlaisia viittauksia asukkaan harrastuksiin tai mielenkiinnonkohteisiin. Ne ovat "mahdollisimman-hyvin-kaikenlaisille-ihmisille" sopivia hotelli/laitos huoneita sukupuolettomalle pyörätuolia käyttävälle olennolle. Ikäänkuin vammaisuus olisi ainoa merkittävä ihmistä määrittävä tekijä.

Pussilakanat kohteessa 25. ovat lähes neutraalin ruudulliset (kuosista tulee valitettavasti sairaala mieleen) ja olohuoneen seinätekstiilissä on abstrakti ruuduista ja kolmioista muodostuva kuvio unisex värityksellä. Vertailun vuoksi muissa asunnoissa asukkaiden harrastukset näkyvät jopa kylpyhuoneessa.

Eivätkö opiskelijat uskaltaneet hahmotella vammaisille edes keksittyjä profiileita vai eikö heitä kiinnostanut tietää asukkaasta muuta kuin liikkumismuoto? Vai eikö vammaisen persoonaa tosiaan tarvitse huomioida sisustuksessa?

Reiluussyistä ehdotankin, että ensi kerralla opiskelijat voisivat sisustaa asunnot:

1. Ruskeasilmäiselle ihmiselle.

2. Keskimittaiselle suomalaiselle.

3. 19-vuotiaalle vegaanikundille, joka opiskelee kauppiksessa, harrastaa vanhojen kansanmusiikkisoitinten rakentamista, lukee intohimoisesti käytännöllistä filosofiaa, seurustelee väljästi oikiksessa opiskelevan Maijan kanssa ja käyttää liikkumiseen pyörätuolia.