Televisiottomana näin vasta tänään Areenalta viime lauantain Presidentin kanslian. Olisin voinut loikata riemusta käsikirjoittajien kaulaan. Kyseisen ohjelman ensimmäiset 40 sekuntia (alla) saavat Vammaisen vartalon kuvilta Vuoden vammaispoliittinen veto 2008 -palkinnon.

Mies: Jess jess jess... just näin. Joo ja sit Mertala työns Könkkölän ja sen Känkkölä-kärryn syrjään ja marssi invavessaan.
Nainen: Oi jumalan terve, ihan tosi?
Mies: Ja Sirkka huuteli Matille et Matti hei, eiks meidänki pitäis hankkia tällainen suloinen pieni puutarhajyrsijä?
Nainen: Kerranki joku sanoo jotain sille Könkkölälle, se on siis niin bitch. Muistatsä sillon kerran kun Päivi Storgård tuli bilettään siin sensuellis mekossaan...
Mies: Joo...
Nainen: Niin Könkkölä ajo tahallaan sen mekon päältä. Tahallaan!
Mies: Tahallaan!
Nainen: Siis mitä nää vammaset oikeen kuvittelee olevansa? Kohta ne varmaan haluaa äänioikeudenkin.
Mies: Könkkölähän huusi mulle tänään et Jorse, enks mä sunkin mielestä oo niinku näiden juhlien pikku E.T.?
Nainen: E.T.?
Mies: Ja sit se kosketti mua sormellaan. Siis vammaset on just niin kreisei!
Nainen: Nii-i.

Podettuani syksyn hyväntekeväisyysähkyä ja kiltteysrasismisilsaa, koomikoiden sanailu oli mannaa korville. Hetki, jonka jälkeen sanoin itselleni, että tämän haluan muistaa vielä keinutuolissa. Päivän, jolloin vammaista ihmistä kohdeltiin suomalaisessa poliittisessa TV-satiirissa ihan kuten muitakin. Tasa-arvoisena pilailun kohteena ja vitsin aiheena. Parhaaseen katseluaikaan.

Presidentin kanslian käsikirjoittajat voisivat tekstin perusteella olla - ihan vammaisia. Lähes rämpylä-inside huumoria revittiin tuikitavallisesta ähäkutti kiilaamisesta, nimittelystä, lässyttämisestä, stereotyyppisestä sukupuolettomana kohtelusta, Kapteeni Koukku -ilkiövammaisuudesta, äänioikeuden puutteesta aina 50-luvulle ja viimeaikaisista vaatimuksista tulla nähdyiksi tulevaisuuden supersankareina. Melkoinen katsaus parin viime vuoden ajankohtaisia vammaispoliittisia kysymyksiä 40:ssä sekunnissa ja vielä huomiota ja kiinnostusta herättävällä tavalla.

Könkkölänä olisin tolkuttoman ylpeä myös Bitch -tittelistä.Urbaanin sanakirjan mukaan kyse on riidanhaluisesta, itsepäisestä ja kovaluontoisesta - usein myös dominoivasta nartusta. Ei ihan yleisimpiä vammaisuuteen liitettyjä adjektiiveja.

Tuntuu kuin kaikki se työ mitä todellisen tasa-arvoisesti kohtelun eteen on tehty, kantaisi nyt vihdoinkin hedelmää. Voisivatko vaahtomuoviset ja tahallaan hieman ohi heitetyt pilkkakirveet olla vaihtumassa kunnon työkaluihin? Vasta niillä päästään tositoimiin rusikoimaan niin rakennettua ympäristöä kuin ihmisoikeuksiakin.

Ylistämällä alistamisen aika on ohi!
2131239.jpg