Verkkojuttu työskentelystäni ja tavoitteista Koneen Säätiön sivuilla. On ollut etuoikeus saada tehdä toista vuotta kantaaottavaa vammaispoliittista taidetta kokovuotisella apurahalla. Näyttelyn huikea kävijämäärä 1301 ihmistä 22 päivässä osoitti, että vammaiskulttuurin yleisö on nälkäistä. Että meillä on aivan liian vähän kulttuuria, josta vaikeavammaiset, syntymävammaiset, kehitysvammaiset ja kaikki tahdostaan tai tahtomattaan diagnosoidut löytävät samastumiskohteita tai tarttumapintaa elämäänsä.

Vammaispoliittiselle taiteelle ei ole markkinoita, koska yleisö joutuu venyttämään matkakorttiaan ja pennosiaan päästäkseen edes paikalle. Tarjotakseni tulijoille parasta, kutsuin puhujiksi myös muita vammaiskulttuurin tekijöitä, emännöin yksityistilaisuuksia ja yritin olla paikalla lähes joka päivä. Keskustelemassa, kohtaamassa ja inspiroitumassa. Jos voisin muuttaa asioita, ehdottaisin esim. KELA:aa ja TAIKE:a budjetoimaan yhdessä "Näyttelyiden/esitysten saavutettavuusapupisteen" vastuuntuntoisille taiteilijoille. Paikan, josta yksittäinen järjestöjen ja yritysmaailman ulkopuolella toimiva taiteilija voisi tilata viittomakielentulkin tai kuvailutulkin avajaisiin/paneelikeskusteluun/opastukselle, kun sille on perusteltu tarve. Tai teettää näyttelyteksteistä pistekirjoitustulosteet. Tällä hetkellä esim. tulkkien korvaukset ovat yksittäisille taiteilijoille liian suuret, mutta on todella kurjaa joutua sanomaan vieraille, että heidän on käytettävä omia niukkoja tulkkituntejaan. KELA:n budjetissa muutaman näyttely/performanssi yms. tulkkauksen lahjoittaminen taiteilijoille tuskin edes tuntuisi.

taiteellavoivaikuttaakone.jpg