Olin tänään kuvaamassa Hannaa työnimellä "Karnevaali" -kulkevaan teokseen. Ajan niin usein syntymä- eli alkuperäisvammaisten asiaa, että oli aika antaa vammautuneen ihmisen päästä kertomaan kehonsa parhaista puolista.

Karnevaali -sanan oletetaan juontavan juurensa latinan kielen ilmaisuista "ottaa pois liha" tai "hyvästi liha". Valitsin sen siksi, että perinteisesti karnevaaleissa haastetaan vallitsevia käsityksiä hiukan samaan tapaan kuin yhteiskunnallisessa vammaistaiteessa. Käännetään asioita ylösalaisin, nauretaan normeille ja kyseenalaistetaan auktoriteetteja.

Hanna sai minut heti kadehtimaan oikeaa kättään ja sen monia hyviä ominaisuuksia, joista kerron lähipäivinä lisää. Käsi halvaantui kun hänen niskansa murtui lapsena junan ja auton törmäyksessä. "Vammautunut käsi tuntuu monesti paljon mukavammalta kuin vasen, joka toimii täysin "normaalisti", jota käytän enemmän ja joka rasittuu. Oikea käsi on paljon rennompi kuin mikään muu ruumiinosistani", Hanna kertoo.

Kroonisena stressaajana innostuin Hannan havainnosta, että hänellä on jatkuvasti kehossaan täydellisestä rentouden tunteesta muistuttava osa tai ohjaaja. "Jos haluan tehdä vaikka mielikuvaharjoituksia rentoutuakseni, niin voin ottaa oppia rentouden tunteesta tältä oikealta kädeltä. Pystyn opettamaan ja tuottamaan toisillekin ruumiinosille samaa rentoutta siirtämällä fiiliksen kädestä muualle kehoon."

Kädestä lähtevien liikkeiden avulla Hanna myös tutkii ympäristöään. Hän näyttää, että kun oikean käden nostaa ylös ja päästää putoamaan, se putoaa nopeammin ja rennommin kuin vasen. "Terve" käsi ei koskaan pysty samanlaiseen vapaan putoamiseen solahtavaan liikkeeseen, mutta se voi käyttää oikean esimerkkiä oppimisen tukena.