Automaateille jaetuissa kuiteissa on lopussa tämä linkki.

Viime keväänä ystäväni, sosiaaliohjaaja Pirkko Justander alkoi puhua siitä, miten jatkuva kirjallinen omien ruumiintoimintojen kuvaaminen sosiaalityöntekijöille ja KELA:aan nakertaa itsetuntoa ja vaikuttaa haitallisesti vammaisen naisen ruumiinkuvaan.

Toukokuussa asioidessani pankkiautomaatilla, edellinen asiakas oli unohtanut kuittinsa näppäimistön viereen. Tunnustan, että kävi mielessä kurkistaa tilin saldo. Samassa tajusin, että juuri näin yhteiskunta kohtelee vammaisia ihmisiä pakottaessaan meidät myymään yksityisyytemme vastikkeeksi toimeentulosta ja palveluista.

Toimintaohjelmissa hehkutetaan, miten yhteiskunnan tulisi tukea vammaisia ihmisiä voimaantumisessa ja vahvuuksiensa löytämisessä. Todellisuudessa yhteiskunta kouluttaa meidät määrittelemään itsemme puutelistoina, joita joudumme jättämään tuntemattomille ihmisille ja sallimaan niiden pysyvän tallentamisen.

Kuten Pirkko osuvasti kuvaa, tällainen itsensä alentaminen saattaa olla yksi syy siihen, että vammaisen naiset ja tytöt kohtaavat väkivaltaa ja sen uhkaa 2-4 kertaa vammattomia naisia useammin.

Pirkon inspiroimana toteutin video- ja ympäristöteoksen, joka on parhaillaan käynnissä ympäri Suomea. Saatat löytää pankkiautomaatilta kuitin, joka ohjaa YouTubeen katsomaan videota tästä aiheesta. Pirkon puheenvuoron performanssin ja videon synnystä löydät FB julkaisusta.

Ja miten vietimme Juhannusta perheen kesken? Tietysti laputtamalla pankkiautomaatteja!

Jos haluat osallistua omalla paikkakunnallasi yhteiskunnallisen taiteen tekemiseen jakamalla kuitteja pankkiautomaatteihin, lähetä osoitteesi s-postilla.