maanantai, 26. syyskuu 2016

Osallisuusmetodi: Intohimot ennen tarpeita!

Meneillään oleva hankkeeni, Resitatiivi osallisuudelle, on tehnyt tammikuusta elokuulle salaperäistä kokeilua, joka on laajentunut ja laajentunut. Ensimmäinen ajatus oli testata, mitä tapahtuu, jos taustattomina ja irrallisina paperinukkeina käsiteltäviin vammaisiin ihmisiin puhalletaan ilmaa ja heidän elämäntarinansa lavastetaan näkyville päätöksentekotilanteissa. Oletin, että pääsisin jo huhtikuussa kertomaan, kuinka kävi.

Se, mihin en ollut varautunut, oli liikauttamani virran voima. Kun kuuntelee, mitä kaikkea ihmisen elämään on mahtunut ennen sairastumista, on pakko kysyä, miksi siitä kaikesta pitäisi luopua terveyden mukana?

Sirren keväästä ja kesästä kertova lyhytelokuva on nyt YouTubessa. Olen joutunut Sirren mukana ikimuistettaviin tilanteisiin ja matkamme jatkuu. Epilogi tulee kertomaan päätöksentekijöiden ja vertaisasiantuntijoiden reaktioista metodiimme, jonka slogan kuuluu, että "Vammaisten ihmisten intohimot ovat kiinnostavampia kuin tarpeet!". #rohkeatekijä

Sirrenvideo.jpg

sunnuntai, 11. syyskuu 2016

Proteettinen kiertue

Siitä lähtien kun matkustin Kaisa Lekan kanssa Pariisiin 2006, olen ollut alitajuisen piilokateellinen proteesien käyttäjille. Tapa, jolla Kaisa loikki hissittömien metroasemien portaat ylös minun äheltäessäni laukun, kepin ja käsijohteen välissä oli vallankumouksellista. Vammaispolitiikkaa, kehopolitiikkaa ja performanssia. Olen pitänyt kateuteni kaapissa, koska proteesitoiveesta kertominen on kuin taikauskoisesti onnettomuuden kerjäämistä tai epäammatillista inspiraatiopornoon sortumista. Nyt se kuitenkin on sanottu ääneen.

Elokuussa tein Bergenissä pidettyä Disability, Arts and Health konferenssia varten parasiittiraajat, joiden ainoa toiminnallinen funktio on mahdollistaa korkokenkien käyttö. Kuin sattumalta (vitsi, että olin ajankohtainen), tapahtuman ensimmäisenä päivänä puhuttiin paljon proteeseista ja teknisistä apuvälineistä. Siitä, miten funktionaalisuuteen pyrkiminen ei riitä ja on lähtökohtaisesti matala tavoite. Ehjäksi tekemisen ajatusta ja puuttuvan ruumiinosan palauttamista kritisoitiin myös vanhanaikaisina ajassa, jossa käsitykset kehosta ja ihmisyydestä laajenevat muutenkin.

Bergen.jpg

Norjasta suuntasin Joensuuhun Kirkon erityisdiakoniatyön leiripäivään, jossa pääsin myös tanssahtelemaan nelijalkaisesti. Ryhmätöissä yksi porukka tarttuikin vihjeeseen ja suunnitteli maailman, jossa valmistetaan vain kauniita kenkiä kaikille. Sekä näkymättömin tuin varustettuja korkkareita rämpylöille.

korse.jpg

Ilta jatkui Imatralla Invalidiliiton Iloa ja Woimaa -naistenleirillä. Sieltä maistiaisiksi kuusijalkaisen tanssi. Can cania odotellessa.

Hakala.jpg

keskiviikko, 31. elokuu 2016

Vahinkoperformanssi Bergenissä

Hotellihuoneeni ei ollut valmiina, joten lähdin jo valmiiksi litimärkänä ruokakauppaan. Olin syönyt lounaaksi tulista papukeittoa, joten yhtäkkiä alkoi tehdä hillittömästi mieli jäätelöä. Ilma oli harmaa ja kylmä, mutta kun lukee koneessa Rosa Meriläisen ja Saara Särmän uutuutta "Anna mennä!", niin ei keksi mitään järkevää syytä olla ostamatta valtavaa pähkinätuuttia.

Kaupan ovella huomasin, että pilvet olivat pimentäneet taivaan kuin ukkosella ja vettä tuli kirjaimellisesti kaatamalla. Mikään ei viitannut siihen, että olisi ollut toivoa jäädä odottamaan sään selkenemistä. Sateenvarjoa minulla ei ollut eikä sille olisi riittänyt kättäkään kun toisen vei kepakko ja toisen tuutti. Joten päätin tyynen rauhallisesti lähteä lampsimaan takaisin hotellille jäätelöstä nautiskellen.

Oletteko koskaan syöneet jäätelöä kaatosateessa? Kun vesi valuu taivaalta ja katoilta silmiin ja jäätelöön? Se ei ollut ollenkaan hullumpaa, vaikka kolme villaista vaatekerrostani alkoivat painaa ja vaniljan tuoksuun sekoittui lampaan aromi. Se oli niin hauskan tuntuista, että kävelin pää pystyssä, rauhallisin askelin pitkin katuja kuin hellepäivänä ja nuoleskelin tuutin pinnalta jäätelöä ja sadevettä. Aina nopeasti tajusin, että takkien ja varjojen alla ohi kiiruhtavat norjalaiset tuijottivat ihmeissään. Kuten tietä antavat autoilijatkin.

Tunnen aika usein olevani väärällä tavalla väärässä paikassa, joten kävely oli oikeastaan terapeuttinen. Haluan ehdottomasti syödä sadejäätelöä vielä toistekin.

P1020770.jpg

Ilman Photoshoppia en saa tätä KODE:ssa ottamaani kuvaa Sverre Bjertnesin teoksesta "Happiness of Henry Darger No 2" käännettyä pystyyn. Tänään kaikki on enemmän tai vähemmän väärinpäin tai vinksallaan.

keskiviikko, 31. elokuu 2016

Kiitos Natasha´s Attic - täältä tullaan Bergen

Yksi San Francisco World Film Festivaaleille osallistumisen hauskuuksista oli mahdollisuus hankkia materiaaleja seuraaviin projekteihin. Rimaa hipoen sain pidettyä laukkuni sallituissa rajoissa.

Yksi parhaista aamuista kului Natasha´s Attic naamiaisasuliikkeessä. Ei pelkästään valikoiman, vaan upeiden naisten vuoksi (äiti, tytär, tyttären tytär), jotka kertoivat tuotteiden tekijöistä, neuvoivat maskien kiinnityksessä, sovittivat avuliaasti korsetteja ja suosittelivat huipputuotteita mm. tummien silmänalusten peittämiseen. Taisin viettää siellä lähes toista tuntia.

Paras ostokseni oli korsetti tai pikemminkin tukiliivi, jonka voi kietaista vaatteiden päälle. Se on steampunk-henkinen ja lujaa tekoa. Eikä varsinaisesti kallis, jos sitä vertaa apuvälineliikkeiden valikoimiin. Kotona harmittaa, etten ostanut molempia suosikeistani. Liivi tukee hyvin selkää ja auttaa kipuihin.

Liivi on myös osa esiintymisasuani Bergenin yliopiston Disability, Arts and Health konferenssia 1. - 2.9.2016. Harjoittelin vielä eilen charlestonin askeleita uusien parasiittiraajojeni kanssa. Ne ovat kotikutoiset. Kiitos vaan jääkiekkoporukalle, joka toi Itiksen FIDA:aan valtavan lastin vanhoja lätkäkamoja. Kun minusta tuskin lähiaikoina tulee Kaisa Leka kakkosta, päätin lopettaa pohtimasta jalkojen määrää ja ryhtyä käyttämään proteeseja silloin kun huvittaa.

korse.jpg

torstai, 25. elokuu 2016

Proteesit kuntoon Bergeniä varten.

Ensi viikolla puhun Bergenin yliopiston Disability, Arts and Health konferenssissa siitä, millaista on olla aboriginaalivammainen. Sekä siitä, mitä kaikkea hauskuuksia odotan robotiikalta ja teknisiltä apuvälineiltä. Inspiraatiosta kiitos #Kautesäätiön #Koneensäätiön ja #Teknologiateollisuus ry:n robottiakatemialle.

Ja tässä vihdoin ensimmäinen omatekoinen proteesini. Aion nimittäin kekkaloida konferenssissa nelin jaloin.

jalka.jpg