Designmuseossa kuukauden taiteilija -vitriinissä on joulu- ja tammikuun 2009-2010 esillä maistiaisia seuraavasta näyttelystäni, joka käsittelee syvästi kehitysvammaisten tyttöjen silpomista, The Ashley Treatmentia.

Tervetuloa myös tutustumaan kuukauden taiteilijan verkkonäyttelyyn Taiteilijat O:n sivuille.

Kiitos Lizz tästä linkistä. En tunnusta rikkoneeni kenenkään mersua, mutta pakko myöntää, että pilailin aiheesta taannoin tässä blogissa. Saammekohan nyt Aurin kanssa syytteen "invapaikoille-väärinpysäköineitä-vastaan-kiihottamisesta"?

Helsingin lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhty ry järjestää Joulumaa-tapahtuman Pitäjänmäessä, Jyrkinkallion kentällä Pitäjänmäentien ja Henrikintien risteyksessä 17.- 21.12.2009. Tervetuloa kokemaan Joulun taikaa tunnelmalliseen koko perheen tapahtumaan.

Ilmaisessa kaikille avoimessa tapahtumassa esiintyy muun muassa laulajatar Anna Puu säestäjänään Lasse Kurki, syksyllä uuden kehutun albuminsa julkaissut Manna, laulajana ja näyttelijänä tunnettu Ushma,Kulttuurityöpaja Valon jazzbändi Kolme Kuningasta ja helsinkiläinen Res Mira -lauluyhtye. Joulumaassa voit myös tavata Joulupukin tonttuineen.

Joulumaan päätapahtuma Joulupolku järjestetään Pitäjänmäellä ja Konalassa lauantaina 19.12. klo 16 – 22. Joulupolkupäivänä olet tervetullut tutustumaan Lyhdyn tiloihin ja toimintaan, maistelemaan jouluisia makuja ja nauttimaan upeista esiintyjistä. Tapahtumassa pääset mukaan hevosajelulle, koirien vetämään rekikyytiin, ratsastamaan ponilla ja silittämään lampaita.

Koko Joulumaatapahtuman ajan sinulla on mahdollisuus hankkia joulukuusia, joulukukkia sekä kehitysvammaisten valmistamia käsitöitä Jyrkinkallion kentällä.

Tarkempi esiintymisaikataulu julkaistaan osoitteessa www.lyhty.fi viikolla 50.

MARGINAALIKLUBI 2009 - "Mitä härömpää sen parempaa"
Dubrovnik Lounge & Lobby, Eerikinkatu 11, Helsinki

Keskiviikkoisin 28.10, 18.11, 25.11 ja 2.12.2009 Marginaalin valtavirta esittäytyy taas Eerikinkadun Dubrovnik Loungessa. Lyhty ry:n Kulttuuripaja Valon tuottama klubi esittelee musiikkia sivusta ja keskeltä. Klubilla esiintyy mm. Pertti Kurikan nimipäivät, Kakkahätä-77, CM Swing, T-Bird Gang ja SoundPark feat. Esa Kotilainen, Juhani Aaltonen ja Ilkka Niemeläinen.

Klubi-illat alkavat klo 19.00 ja esiintymisajat ovat aikaiset. Esteetön sisäänpääsy myös pyörätuolilla. Liput ovelta 5 €. K-18. Lisätietoja ja Marginaaliklubin ohjelma.

INHIMILLISESSÄ TEKIJÄSSÄ puhutaan sokeudesta to 29.10. YLE TV2 klo 18:00

"Inhimillisessä tekijässä puhutaan näön menetyksestä ja näön merkityksestä. Helena Itkosen vieraana on kirjailija Olli Lehtinen, joka menetti näkönsä kahdeksan vuotta sitten. Olli Lehtinen kertoo järkytyksestään kuultuaan silmälääkärin tuomion. Ollin vuorokausirytmi meni sekaisin masennuksen vuoksi. Silmäklinikalta Olli oli passitettu psykiatrian poliklinikalle. Sinne mennessään Olli kertoo ajatelleensa, että ”nyt minusta tuli sekä sokea että hullu”.

Inhimillisen tekijän toinen vieras on tietokirjailija Hannes Tiira, joka sokeutui nuorena viherkaihin vuoksi. Hanneksen näköä yritettiin pelastaa turhaan 26 silmäleikkauksella. Hannes Tiiran kokemuksen mukaan shokki ja masennus ovat tavallisia silloin, kun ihminen menettää aikuisiällä näkönsä.

Muusikko Riikka Hänninen menetti näkönsä vastasyntyneenä keskosena keskoskaapin hapen vuoksi. Riikan elämässä musiikki on ollut aina mukana. Hänellä on myös absoluuttinen sävelkorva.

Korvaavatko muut aistit menetetyn näön? Aikuisina sokeutuneet Olli Lehtinen ja Hannes Tiira ajattelevat, että sokeana vain käyttää muita aisteja tietoisemmin hyväksi. Riikka Hänninen puolestaan kertoo, että syntymästään sokealla kuulo ottaa aivoissa näön tehtäviä hoitaakseen. Riikka kuvailee havainnollisesti miten hän voi kadulla suunnistaa kuulon avulla.

Keskustelijat pohtivat myös sitä, vangitseeko sokeus liian helposti neljän seinän sisälle. Liikkeelle lähteminen vaatii usein tavallista enemmän energiaa, ja joskus on helppoa valehdella itselleen, ettei tarvitsisi lähteä kotoa pois. Ohjelmassa puhutaan myös siitä, onko sokeus antanut jotain sellaista, jota näkevänä ei olisi saanut. Jokaisella vieraalla on myös erilainen näkemys siitä, onko sokeus rikkaus vai rasite.

Ohjelmaan on saatavana suomenkielinen tekstitys. Inhimillinen tekijä on myös YLE Areenassa: yle.fi/areena"

Palkallinen harjoittelujakso vammaisille

Euroopan parlamentti tarjoaa vammaisille tarkoitettuja palkallisia harjoittelujaksoja kannustavana toimena, jonka tarkoituksena on helpottaa vammaisten integroitumista työpaikalle.

Harjoittelujaksot ovat avoimia korkeakoulututkinnon tai vastaavan tutkinnon suorittaneille ja lisäksi henkilöille, joilla on alemman tason tutkinto. (Harjoittelujaksoja ja opintokäyntejä Euroopan parlamentin pääsihteeristössä koskevien sisäisten sääntöjen 18 artiklaa, jossa käsitellään palkalliseen harjoitteluun hyväksyntään vaadittavia korkeakoulututkintoja, ei näin ollen sovelleta tähän ohjelmaan.)

Ohjelman päätarkoituksena on tarjota vammaisille mielekästä ja arvokasta työkokemusta ja antaa heille mahdollisuus tutustua Euroopan parlamentin toimintaan.

Palkallinen harjoittelu kestää viisi kuukautta. Harjoittelujaksoa ei voida pidentää. Harjoittelu ei anna harjoittelijoille oikeutta työskennellä myöhemmin Euroopan parlamentissa vaan parlamentin virkamiehet rekrytoidaan EPSO :n järjestämien kilpailujen perusteella. Sopimussuhteiset toimihenkilöt palkataan EPSO :n julkaisemien kiinnostuksenilmaisupyyntöjen perusteella.

Aloitusajankohdat ja hakuajat

Harjoittelun alku
Hakuaika: 1. maaliskuuta - 15. elokuuta
hakemusten viimeinen jättöpäivä 15. lokakuuta (klo 24.00)

Hakemuksen voi täyttää osoitteessa
http://www.facebook.com/l/1aec4;www.europarl.europa.eu/parliament/public/staticDisplay.do?id=147&pageRank=4&language=FI

lisätiedot
riitta.finne@europarl.europa.eu

Punatukkamme, 17.9.2009. 3100g, 45cm.
Lämmin kiitos NKL:n os. 42 ja 51 henkilökunnalle.

Mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista, kukkasista,
saippuakuplista, marengista.
Niistä on pienet tytöt tehty.

Tuhansien käsien Buddha kuurojen toteuttamana on myös vaikuttava esitys.

Miksikä tätä kutsuisi? Zaky - turvallisuudentunnetta lisäävä asentotukityyny vanhemmille, jotka pelkäävät hysteerisesti, että nukahtanut vauva herää kun vanhemmat irrottavat kätensä.

Lapsukainen saa varmasti hirmuisia traumoja, jos hänelle ei hankita omaa kosteuspyyhkeen lämmitintä!

Henkisen puolen stimuloimiseen löytyy sikiöaikana aloitettava Baby Pluss education system, joka lupaa nopeuttaa vauvan kehitystä ja parantaa jatkossa jopa koulumenestystä! Äkkiä Visa vinkumaan, jottei Pirkka-Eleonoora vain jää vaille mieluista opiskelupaikkaa!

Ja kun Baby plus hoitaa jo lapsen stimuloinnin, ei kannata huolestua siitä, jos "Täältä tulee lentokone" -mielikuvitusleikit alkavat kyllästyttää. Syömisen avuksi löytyy muun muassa kauhakuormaajia.

Entä miksi kanniskella lasta huoneesta toiseen kun voi hankkia vanhempaa seuraavan robotti-istuin-sähkärin? Vammaispalvelun kannattaisi myöntää avustajan sijaan tällainen kaikille niille vammaisille äideille, joiden on esim. kahden kyynersauvan vuoksi hankala roudata lasta paikasta toiseen. Tai pahasti selkävaivaisille.

Onko sillä nyt niin väliä, että lapsi tottuu liikkumaan tuolilla paikasta toiseen? 16-vuotiaanahan tämän voi jo vaihtaa suoraan mopo-autoon.

Ja kun robotti-imurit ovat ihan out ja niitä diilataan jo alennuksella huuto.netissä, niin vauvastahan voi kouluttaa itselleen hyvän siivousvälineen. Mars vain kaikki moppaamista inhoavat lapsentekoon. Vauvat ovat ainakin japanilaisten mielestä mitä parhaimpia luuttuja. Mitä nyt joskus täytyy onkia helmiä nenästä...

Aukku kerää Tietäjät -blogiin ahkerasti kokemuksia esteettömyydestä Lahden seudulla. Kuluneella viikolla kauhistelin postausta, jonka mukaan Lahden Kaupunginteatteri ei myy ensi-iltoihin pyörätuolipaikkoja. Olisipa kiva kuulla teatterinjohtajan vastaus moiseen menettelyyn. Aukun kavereille suosittelen, että teette näin ilmiselvästä syrjinnästä jatkossa ilmoituksen suoraan poliisille.

--

Hyvinkäällä on puolestaan avautunut Rauni Koiviston näyttely Enkeli Down. Näyttelystä ja teemasta on netissä varsin kattava opastus kuvineen. Hienoa, että on ajateltu ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta pääse paikan päälle.

Näyttely löytyy Villan Voimalasta, Kankurinkatu 4-6, 05800 Hyvinkää


Sisääntulo Villatehtaan sisäpihan lastauslaitaurilta (O-talo)
Näyttely on avoinna 30.8. saakka arkisin klo 12 -19, la - su klo 12 -18.

Syyskuun alusta kaikkien tarvitsevien pitää saada henkilökohtaista apua subjektiivisena oikeutena. Hieno juttu. Tosin kunnat yrittävät jo nyt keksiä porsaanreikiä velvoitteen kiertämiseen - eikä avustajiakaan yksinkertaisesti löydy kaikille.

Työvoimatoimiston sivuilla on tällä hetkellä (työttömyyden lähestyessä huippuaan) 164 ilmoitusta, joissa haetaan henkilökohtaista avustajaa - osassa ilmoituksista useampia.

Turussa on annettu tänä kesänä suullisesti kieltäviä päätöksiä henkilökohtaisesta avusta vedoten siihen, ettei avustettava selviydy itsenäisesti työnantajavelvotteista kuten palkanlaskennasta. Mikä tekosyy! Useimmissa kunnissa palkat maksaa tilitoimisto, jolle riittää ilmoitus työtunneista. Ymmärtääkseni kunnalla on jatkossa jopa velvollisuus järjestää apua työnantajavelvoitteiden hoitamiseen. Mutta miten valittaa vedätyksestä, kun ei ole saanut kieltävää päätöstä perusteluineen edes paperilla vaan suullisesti?

YLE uutisoi myös eilen avustajapulasta. Uutiseen liittyvässä keskustelussa nousee esiin avustajapulan ydin eli heikot työehdot ja surkea palkka. Noloja juttuja, joihin työnantaja ei voi vaikuttaa, vaikka tahtoisikin. Minua ainakin hävettää kinuta ihmisiä MCjob hommiin... mutta teen sen silti.

EDIT: ilmoitus poistettu. Avustaja löytynyt. Jippii!!!

En edes uskalla kuvitella, miten pahaksi niiden ihmisten tilanne käy syyskuussa, jotka tarvitsevat työn- ja kodinhoidon lisäksi apua myös pukemisessa ja henkilökohtaisessa hygieniassa.

Jokin aika sitten täällä väännettiin kättä vammaishuumorista. Tässä tulee - eikö muka saisi nauraa?

Tuntuuko joskus siltä, että ravintolan annos näyttää nukelle tehdyltä? Jos olet varma siitä, että kyseessä ei ole esim. minisalaateista väkerretty gourmet-erikoisuus, saatat kärsiä "Liisa ihmemaassa" -syndroomasta eli "Lilliput sightista" eli "micropsiasta" eli "Todd´s syndromesta".

Kyseessä ei ole vitsi vaan neurologinen sairaus tai tila, jossa ihmisen aivot tuottavat aistiharhoja, jotka saavat asiat ja esineet näyttämään virheellisesti todellista pienemmiltä.

Kuten arvata saattaa, tämä aistiharhan muoto voi iskeä kehen tahansa myös päihteidenkäytön myötä. Alkoholi, kokaiini ja LSD voivat laukaista pikku-ukkojen näkemisen. Syyllinen voi olla myös Epstein Barr virus tai aivokasvain.

Liisa ihmemaassa -syndroomaan liittyy usein migreenityyppistä päänsärkyä. Näitä mittakaavakohtauksia voidaan onneksi hoitaa migreenikohtausten ehkäisyyn käytettävillä lääkkeillä kuten beeta- ja kalsiumsalpaajilla sekä masennuslääkkeillä.

Liisa ihmemaassa -syndroomaa oletetaan esiintyvän myös pienillä lapsilla, useimmat kuitenkin kasvavat taipumuksesta ulos teini-ikään mennessä. Harmi. Jokainen nukkekodinväkertäjä varmaan toivoisi, että pienenä näkemisen kyvyn voisi laittaa päälle aina tarvittaessa. Ilman, että on ensin juotava itsensä alkoholipsykoosiin. Se kun tuskin on kovin luova ja hedelmällinen tila nukkekodin remontointiin ja tuunaamiseen.

Kuvat Anvari.orgin sivuilta miniature art.

Ohjelman kotisivu.

Kynnyksen eettisessä nettikaupassa on myynnissä Laura Konttisen piirtämä vammainen paperinukke. Mutta olisi pitänyt arvata, että maailmalla on tarjolla myös kolmiulotteisia vammaisia leluja.

Downi creations myy nukkeja, joilla on Downin oireyhtymää jäljitellen muun muassa mantelin muotoiset silmät, pienet korvalehdet, litteä kallo ja nelisormipoimu.

Toisesta nettikaupasta taas löysin liikuntavammaisia nukkeja.

Alkuun minua tosin kylmäsi huomata, että nukeille näytti olevan lelujen sijaan ensisijaisesti tarjolla apuvälineitä proteeseista trampoliiniin. Invalidiliiton eettisessä työkirjassa kun varoitellaan vammaisten lasten arjen pyörivän aivan liian usein leikin sijaan fysioterapiasirkuksessa.

Tarkemmalla googlauksella näille nukeille löytyi kuitenkin soittimien ja piirustusvälineiden lisäksi jopa Louis Vuittonin käsilaukku.

Sen sijaan nukeille ei löytynyt nettikaupasta isää eikä äitiä, mutta hoitajia ja lääkäreitä kylläkin. Mielenkiintoinen valinta.

Onneksi ruokavaihtoehdot eivät sentään pitäneet sisällään vain lääkkeitä ja superterveellisyyksiä - itseasiassa päinvastoin. Vammaisten nukkien kahvikutsuilla sopii tämän sivuston mukaan mussuttaa hampurilaisia, pitsaa, hodareita ja donitseja.

Reborn Dollsista voi tilata juuri haluamansa näköisen vauvanuken - myös näkyvästi vammaisen. Heilläkin on tehty Down nukkeja, miksei siis vaikka OI-vauvoja, jos joku sellaisen haluaa.

Eikä pidä unohtaa Barbin jo vuosia sitten loppuunmyytyä ystävää Beckyä (Barbi kun ei VOI Mattelin mukaan olla itse vammainen). Häntä käsiteltiin vuosia sitten erään postauksen kommenteissa. Poloisen pyörätuoli kun ei mahdu Barbi-talon ovista kuin lekalla murjomalla.

Kovaa se on vammaisen elämä jopa leikkimaailmassa, jossa vain mielikuvitusta on ollut tapana pitää rajana.

Ihan ensimmäiseksi, kiitos Stockmann, että olet laajentanut kärryvalikoimaa.

Huomasin Jumbossa mukavan korkeat ostoskärryt, joista kepin kanssa köpöttelijä saa hyvin tukea ja joista ei tarvitse kurotella selkä vääränä ostoksia hihnalle. Erinomaista palvelua taas kerran.

Mutta miksi ihmeessä kärryn päässä on suurikokoinen levy täynnä käyttöohjeita ja kissankokoisin kirjaimin sana "Senior"? Auts mikä turn-off meille nuoremmille shoppareille.

Ajatelkaa nyt vaikka parikymppistä liikuntavammaista, joka tekee viikonlopun ruokaostoksia yhdessä uuden kumppanin kanssa. Kehtaako hän valita Senior-kärryn? Kehtaavatko edes kaikki myöhäisikääntyneet varhaisvanhukset? (Vai miten Hesarin Marjut Lindberg heitä taannoin nimittikään?)

Kiltti Stockmann, olkaa ystävällisiä ja repikää mokoma leimalätty irti tai peittäkää se vaikka mainoksilla. Ei tukea antavan ja selkäystävällisen kärryn käyttäjiä tarvitse rajata eikä varsinkaan kategorisoida!

Esimerkiksi saavutettavuudesta on nykyään korrektia tiedottaa kertomalla, millaisia juttuja on tarjolla - ei kenelle ne on tarkoitettu. On paljon kuvaavampaa todeta, että meillä on vaikkapa esteetön WC, matala palvelupiste tai lainattavia suurennuslaseja - inva-WC:n, pyörätuolinkäyttäjille soveltuvan tiskin tai näkövammaisille tarkoitettujen apuvälineiden sijaan.

Asiakas osaa kyllä itse valita itselleen parhaan ja ergonomisimman ostoskärryn.

Kun se ei (juuri) näy saat harvemmin apua ja huonommin palveluita. Ja jopa "kohteliaisuuksia?", että "voi eihän sinua nyt voi laskea vammaiseksi".

Ikäänkuin vammaisuus olisi jotain - kamalaa, vakavaa ja vähempiarvoista.

Mustekala oli kerrankin oikeassa. Tämän tästä ihmiset kysyvät minulta kassajonossa: "mitä tytön jalkaan on sattunut?". Tekaistun lasketteluonnettomuuden sijaan on paljon hauskempaa katsoa tyyppejä silmiin ja vastata että "olen syntynyt tällaiseksi".

Olen tainnut jokunen vuosi sitten jo paasata, että kysymyksineen tuntemattoman vammaisen reviirille tunkeutuva ottaa aika riskin joutua kohtaamaan asioita, jotka järisyttävät omaa turvallisuudentunnetta. Syntymävammaisuus kun on paljon harvinaisempaa - vammautumiseen verrattuna.

Tosi-TV:seen tottunut sosiaalipornonkuluttaja voi saada "Mitä sinulle on sattunut" -kysymykseensä esim. seuraavanlaisia vastauksia...

- Kaaduin pyykki sylissä portaissa.
- Halvaannuin moottoripyöräonnettomuudessa.
- Nukahdin rattiin ja menetin perheenjäsenen.
- Jäin ruohonleikkurin alle.
- Sairastin lapsena pahoja korvatulehduksia.
- Söin kaverin e-pillereitä ja sain aivohalvauksen.
- Olin työnarkkari ja sain sydärin.
- Lomailin paljon Thaimaassa ja sain melanooman.
- Sokeuduin raskausdiabeteksen seurauksena.
- Sammuin saunaan.
- Sain baarireissun jälkeen turpaan ja kallovamman.
- Tupakoin sängyssä.
- Tupakoin muuten vaan.
- Hyppäsin tutussa rannassa uimaan.
- Kuulun sukuun, jossa on paljon rappeuttavia sairauksia.
- Hyppäsin katolta.
- En kuule tiedä mistä ympäristömyrkystä tämä kaikki lihakset ja voimat syövä viherperskurkana itseasiassa edes tuli...

Jatketaan leikkiä. Mikäköhän tätä vammaista vaivaa?

No lapsena sairastettu sikainfluenssa tietenkin!

Cross Over on taidefestivaali, jossa vammaiset ja ei-vammaiset taiteentekijät tulevat ja tuovat esiin taidettaan uudenlaisessa kaupunkifestivaalissa. Eilen alkanut festari jatkuu koko viikonlopun Turbiinihallissa - Kaikki mukaan!

Festivaali on täysin ilmainen ja sisätiloissa!
Lauantai-illan pääesiintyjänä on klo 19:45 Kari Peitsamo.

Ohjelma.

Avajaispäivän kuvat: Riitta Skytt

Katsoin huomenna alkavalle Cross Over -festivaalille kankaita silittäessäni netti-TV:n dokumentin vammaisesta intialaistytöstä, jota pidetään vaurauden jumalatar Lakshmin ruumiillistumana.

Harva vammainen - ja vieläpä tyttö - aloittaa kehitysmaassa elämänsä palvonnan kohteena. Dokumentissa tuli esiin, että Intiassa vammaiset lapset päinvastoin jätetään usein pellolle kuolemaan.

Phreeque-sivuston fanina arvasin ohjelman alussa, että Lakshmin kohdalla on kyse parasiittikaksosesta. Hänen lantioonsa oli kiinnittynyt osittain kehittynyt toinen ihminen, jolla ei kuitenkaan ollut omaa sydäntä eikä aivoja - vain kaksi kättä, kaksi jalkaa ja yksi munuainen.

Koska kahdeksanraajainen tyttö muistutti kovasti Lakhsmi-jumalatarta ja oli sattunut syntymään lähellä Lakshmi-juhlaa, kyläläiset olivat vakuuttuneita tytön taivaallisesta alkuperästä. Dokumentissa kaupunkilaislääkäri onnistui kuitenkin suostuttelemaan tytön vanhemmat leikkaukseen, jossa tuijotukseen väsyneeltä Lakshmilta poistettiin onnistuneesti turhat liikkumista estävät raajat.

Pakko myöntää, että tyypillisen sensaatiohakuisessa 4D-dokumentissa minua viehätti tälläkertaa asetelman ristiriitaisuus. Erityisesti vammaisen vertautuminen rikkauksia tuovaan jumalattareen. Meikäläiset kun yleensä mielletään lähinnä kaupunkien rahakirstujen loputtomiksi kaivoiksi.

Toisaalta vammaisen ihmisen päätymisessä sirkuseläimen kaltaiseksi tuijotuksenkohteeksi ei ole mitään uutta ja ihmeellistä. Koko phreeque-sivusto perustuu valokuviin ihmisten pällistelynhalulla itsensä elättäneistä vammaisista.

Ilahduin myös siitä, että dokumentin lopussa ei yritettykään esittää, että Lakshmista olisi tullut suuren operaation jälkeen täysin vammaton kukkakedolla juoksenteleva keiju, kuten sensaatiodokumenteissa on tapana. Nykyäänhän annetaan herkästi ymmärtää, että vammaisuus voidaan tehokkaasti poistaa lääketieteen avulla. Todellisuudessa superkinttuproteesienkin omistajat menevät öisin pyörätuolilla vessaan kun ei niitä jalkoja jaksa alvariinsa pukea ja kuuloimplantin saaneet ovat edelleen kuuroja aina kun patteri loppuu tai implantti hajoaa.

Lakshmin tarinan loppu oli kerrankin yllättävän realistinen. Lakshmille ja hänen vanhemmilleen järjestettiin paikka vammaisten lasten koulussa. Siellä tyttö pääsi opettelemaan kävelyä rollaattorin avulla.

Vanhemmilleen hän on edelleen jumalatar, mitä ei ole vaikea ihmetellä kun näki, millaisia elämyksiä, kokemuksia ja tulevaisuudentoiveita vammaisen lapsen syntymä on toi heidän elämäänsä. Jos tarinasta olisi pakko löytää joku opetus, niin ensimmäisenä tulee mieleen, ettei vammaisen lapsen syntymä suinkaan aina tarkoita vain huolia ja katastrofia.

Kulttuuriyhdistys Suomen EUCREA ry järjestää yhteistyössä Näkövammaisten  Kulttuuripalvelun sekä Kynnys ry:n kanssa Cross Over –taidefestivaalin 5.-7.6. Kaapelitehtaan Turbiinisalissa. Kulttuuriyhdistys Suomen EUCREA ry on kansainvälinen vammaisten ihmisten  luovuutta edistävä verkosto, joka on toiminut Suomessa vuodesta 1997  lähtien. Yhdistys edistää vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia käyttää kulttuuripalveluja.

Cross Over on taidefestivaali, jossa vammaiset ja  ei-vammaiset taiteentekijät tulevat ja tuovat esiin taidettaan  uudenlaisessa kaupunkifestivaalissa. Festivaalin ohjelmistossa on teatteria, tanssia, sirkusta, kuvataidetta ja musiikkia. Tapahtuma alkaa Pride-kulkueella, lähtö Kiasman edestä perjantaina 5.6.2009 klo 15.00, jonka tarkoituksena on tehdä tunnetuksi vammaisten henkilöiden tuottamaa kulttuuria.

Vikanäytös on vammaispoliittinen näytelmä, jossa on mukailtu tosi-TV -formaatteja. Mustan huumorin sävyttämä Vikanäytös tarttuu vammaisuutta koskeviin tabuihin sumeilematta ja pohtii vammaisidentiteetin määrittelyä: "Kyllä se pahimmillaan lymyää jossakin siellä sukanvetimien ja WC-tuen  välissä. Tai lojuu pirstaleina portaiden alapäässä kaatuneitten mahdollisuuksien hautuumaalla."

Kaleidoscope tanssiteos kokoaa yhteen 10 taustoiltaan erilaista, tanssia rakastavaa henkilöä, iältään 3 kuukauden ja 75 vuoden väliltä. Kaleidoscope kaappaa katsojansa mukaan matkalle Liisa Ihmemaan kaninkoloon. Kaleidoscope tukee jokaisen tanssijan yksilöllistä erityisyyttä. Ryhmässä kaikki on mahdollista. Vartaloiden matkalla on mahdollista kommunikoida ilman sanoja. Esitys tarjoaa vaihtoehtoisia tapoja nähdä ja tulla liikutetuksi. Perhesirkus on nimensä mukaisesti koko perheen yhteinen juttu. Esitys haastaa apuvälineet sirkusvälineiksi ja toisinpäin. Esiintyjien tavoitteena on oppia ja onnistua sekä tehdä mahdottomalta tuntuva mahdolliseksi.

Turbiinisalin aulaan on koottu kuvataidenäyttely, jossa on esillä Uudenmaan vammaispalvelusäätiö Karjalohjan toimintakeskuksessa tehtyjä sarjakuvia ja kantaaottavia julisteita. Olen mies kertoo miehen elämän peruskysymyksistä kehitysvammaisten näkökulmasta.

Yhteisnäyttelyssä on mukana myös Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen vammaispoliittisia töitä sekä Jääkuvia -sarja. Valokuvaaja Leena Louhivaara on luonut sarjan ulkoiset  puitteet kuvaamalla kuvataiteilija Maarit Hedmania. Hedman on tuonut  mukaan sisäiset kokemuksensa kirjoittamalla ylös ajatuksia ja tunteita  noista tilanteista ja maalaamalla sormillaan kokemukset kuviksi. Sarjassa valokuva, maalaus ja teksti muodostavat kiinteän kokonaisuuden.  Näyttelykokonaisuus kuvailutulkataan festivaalin aikana.

Cross Over -festivaalin musiikkipuolesta vastaavat mm. Kari Peitsamo ja  V.Auer. Suomen tuotteliain artisti, yli 30-vuotisen uran tehnyt Kari  Peitsamo esiintyy tapahtuman aikana kahdesti kitaran säestyksellä. V.Auer  on monella tapaa persoonallinen: oma näkemys ja musiikillinen linja on  nähtävissä etenkin omassa tuotannossa. Muusikoiden liikuntarajoitteiden  vuoksi bändi käyttää soittimina sähkökitaran lisäksi vain  midi-kosketinsoittimia.

Kaikkiin näytöksiin on vapaa pääsy. Turbiinisali on esteetön tapahtumapaikka.
Osoite: Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1, T-rappu, 00180  Helsinki.

Lisätietoja aikataulusta ja ohjelmistosta.

Lisätietoja tapahtumasta:
Ismo Helén, Kulttuuriyhdistys Suomen EUCREA ry
p. 050-3543979 / ismo.helen@kolumbus.fi

Haastattelu- ja kuvapyynnöt:
Erika Poikolainen
p. 040-7682168 / erika.poikolainen@gmail.com

Cross Over ohjelma

Perjantai 5.6.

klo 15.00 Kulkue lähtee Kiasmalta
klo 17.00 Virallinen festivaalin avaus Ismo Helen
klo 17.15  kuvailtu kierros taidenäyttelyyn,  akustista musiikkia Seppo Luusalo
klo 18.00 Vikanäytös
klo 20.30 Kari Peitsamo

Lauantai 6.6.

klo 14.00 Kaleidoscope -tanssiteos
klo15.30 Perhesirkus
klo 16.30  kuvailtu kierros taidenäyttelyyn, musiikkia akustisesti Seppo Luusalo
klo 17.30 Paneeli keskustelu
klo 18.30 Vikanäytös
klo 19.45 Musiikkia.
klo 21.00 V.Auer
klo 22.00 Kari Peitsamo

Sunnuntai 7.6.

klo 14.00 Braille esitys
klo 15.00 Kirjallisuus   Teijo Romppainen
klo 16.00 Kaleidoscope -tanssiteos
klo 16.45  Musiikkia   Seppo Luusalo
klo 17 Nimeni on -runo-tanssi-teos

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen 2009, Julkista riistaa.