Kuvia Tallinnasta www.prettycrip.vuodatus.net

Loomakari - nautakarja
"Onko syrjintä vaistonvaraista?"

Sandra Jõgevan kuratoima näyttely "Loomakari"
Tallinnan Kunstihooneella 12.3. - 12.4.2009
Vabaduse väljak 6 Tallinn 10146
Avoinna ke - su 12 - 18.
 
Jaanus Orgusaar (UK)
John Higgins (UK)
Anthony Faroux (UK)
Marcus Williams (Uusi-Seelanti)
Monica Casanova (Meksiko)
Tanel Saar (Viro)
Rene Reinumäe (Viro)
Toomas Kuusing (Viro)
Remo Randver (Viro)
Katrin Piile (Viro)
Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen (Suomi)
Teet Raudsepp (Viro)
Loore Emilie Raav (Viro)
Luciana Cavalcanti (Ranska/Brasilia)
Kjetil Kausland (Norja)
Sandra Jõgeva (Viro)

Näyttelyn ohjelma:

Avajaispäivänä 11.3 klo 15 Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, kuvataiteilija ja vammaisaktivisti järjestää näyttelijä Mart Aasin kanssa kuvailutulkkauksen näkövammaisille ja asiasta kiinnostuneille.
Avajaiset alkavat klo 18. Tervetuloa!
 

Torstaina 12. maaliskuuta klo 16 teoksistaan kertovat John Higgins (UK), eläinaktivisti ja taiteilija Loore Emilie Raav, performanssitaiteilija ja Lontoon galleria Lorem Ipsumin omistaja Birthe Jorgensen (UK) sekä taiteilija Kjetil Kausland (Norja).

Kunstihoone ei ole esteetön. Näyttely on vanhan rakennuksen toisessa kerroksessa. Pitkän harkinnan jälkeen ajattelin, että boikotoinnin sijaan nyt keskitytään näkövammaisten huomioimiseen, jotta saavutettavuusajattelua saadaan Virossa taas jonkin verran eteenpäin. Henkilökunta kantaa kyllä tarvittaessa rohkeimmat aktivistit yläkertaan.

Vaistonvaraista syrjintää (Tiedote in english and estonian at PrettyCrip -blog)
 
Ihmiset ovat kuin nautakarja kollektiivisine vaistoineen. Vaistonvarainen tarpeemme parantaa omaa asemaamme ja kuulua koko ajan parempaan karjaan tai arvostetumpaan yhteisöön aiheuttaa sisäistä ristiriitaa. Heikompia jäseniä syrjitään ja hyljeksitään kristillistä syyllisyyttä potien.

Tämä sisäinen ristiriita saa meidät häpeämään ja vähättelemään vaistojamme - jokainen haluaisi mieluummin olla erilainen - yksinäinen susi. Metafora sudesta on itse asiassa absurdi, koska susi on laumaeläin ja yksinäinen susi on patologinen yksilö, joka jostain syystä on heitetty ulos laumasta. Yksilö, joka hyvin suurella todennäköisyydellä hukkuu.

Karjalauma etsii ja vahvistaa identiteettiään kansallisuuden, seksuaalisen suuntautumisen, sosiaalisen aseman, älyllisten ja moraalisten kannanottojen, uskonnon ja esteettisten valintojen avulla. Jopa fyysisten ja psyykkisten eroavaisuuksien ja vammojen kautta.

Pyrkiessään parantamaan asemiaan ihmiset ottavat sekä fyysisesti että moraalisesti huomattavia riskejä ja ovat valmiita rikkomaan lakeja ja sosiaalisia normeja. Ääriesimerkkinä luokkatoverini, joka istuu elinkautista. Teini-iässä hän halusi niin palavasti liittyä mafiaan, että murhasi viattoman taksinkuljettajan vain osoittaakseen olevansa sopiva alamaailmaan. Mafia ei kuitenkaan hyväksynyt häntä joukkoonsa ja poika viettää lopun ikäänsä vankeudessa.

Näyttelyyn valitut taiteilijat tekevät riskialttiita performansseja mm. väkivaltaisen taistelulajin ympärille tiivistyneestä subkulttuurista (Kjetil Kausland). Näkevät loistoa vammaisuudessa sekä yrittävät parantaa vammaisten yhteiskunnallista asemaa  sairaalloisen glamuurin käsityön kautta (Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen). Luopuvat huippu valokuvaajan etuoikeutetusta elämäntyylistä voidakseen työstää ylellisiä valokuvia omasta lesboudestaan (Luciana Cavalcanti) ja ottavat traagisen sankariroolin loppuun palaneena rokkitähtenä sekoittaen fantasiaan kotimaansa Uuden-Seelannin historiaa (Marcus Williams).
 
Tehdastyöläiseksi ja marginaalissa elävien ihmisten joukkoon päätynyt Teet Raudsepp esittää sooloprojekteja tehtyään pitkään töitä Eestin tunnetuimman ja kohutuimman taideryhmän kanssa (Tanel Saar). Design maailmasta täyskäännöksen urallaan tehnyt Jaanus Orgussaar täyttää koko Kunstihooneen suuren salin tilainstallaatiolla, jonka keskipisteenä on "pyhä geometria".

Näyttelyn toisena teemana on muista erottuminen, joka ylläpitää lauman ryhmäkuria toisinaan vihamielisessä ympäristössä. Tällöin ryhmän alunperin yhteen hitsanneet elementit muuttuvat yksilön huomiota herättävimmiksi ominaisuuksiksi - ja jännitteiden aiheuttajiksi. Näyttelyssä ilmiötä tutkii Teet Raudsepp, jonka elokuva "Ma pole budist, ma elan siin" ("I am not a buddhist, I live here") kertoo Hare Krisnan jäsenestä, joka laulaa mantroja Tarton Soup factory Salvestissa liimatessaan työkseen etikettejä keittotölkkeihin. Mutta onko Hare Krisnan jäsen alussa mainittu yksinäinen susi? Lahon jäsenet kun ovat toisaalta kuuluisia siitä, että ovat riisuneet päältään yksilölliset tarpeensa ja entisen elämänsä ja historiansa. (Ilmiö, joka koskee useita muitakin lahkoja). 

Nyky-Virossa radikaalit eläinaktivistit ja vegaanit mielletään usein eräänlaisiksi lahkolaisiksi. Loore Emilie Raav, nuori taiteilija ja eläinaktivisti analysoi dokumentissaan eläinaktivisteihin kohdistuvia julmuuksia ja vallankäyttöä modernissa ja demokraattisessa Virossa. Hänen henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuva teoksensa kysyy katsojilta, mikä voi olla aktivismin hinta.

Nautakarja on  installaatiokeskeinen näyttely. Pikemminkin kolmiulotteinen kuin kaksiulotteinen, pikemminkin eläintarha kuin "Animal Planet". Osassa teoksista "eläinten elämä" on eristetty katsojista lasiseinän avulla.

(Sandra Jõgeva)

Näyttelyn on suunnitellut Tanel Saar.

Lisätietoja Sandra Jõgeva  puh. +372  554 3961ja Reet Varblane, puh. +372 5565 5014.

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen 2009

Julkista riistaa - aina tarjottimella
Public property - life on a tray
Avalik saak - alati kandikul