Vammaisen vartalon kuvat

29.01.2008 - 21:11

Tulipa tänään rämpyläkokouksessa puheeksi vammaisista kirjoitetut lehtijutut. Jäimme porukalla miettimään, miksei meikäläisistä koskaan tehdä naistenlehtiin täyden tällingin reportaaseja, vaikka suurin osa jutuista on melkoisia sankari- ja selviytymistarinoita.

Emmekö me ole tarpeeksi esikuvallisia studioon kiehnäämään tuulikoneen tuiverrukseen? Eikö meistä kertoviin juttuihin haluta satsata rahaa, vaikka raflaavien otsikoiden (Leuka murtuu näkkileivästä!!!) tiedetään tuovan lukijoita? Pelätäänkö stereotypioiden murtumista, jos siis-todella-aivan-itkettävän-uskomattomasta kohtalosta selvinnyt vammainen kerää stailattuna ihailevia katseita? Vai oletetaanko lukijoiden pettyvän, jos vammainen ei näytäkään tipan tippaa "vammaiselta"?

Entä olisiko kyse siitä, etteivät toimittajat kehtaa ehdottaa meille suuren luokan kuvausjärjestelyjä kuvitellen meidän heti loukkaantuvan puheen kääntyessä ehostuksen tarpeeseen? (Kiltteysrasismia!!!) Vai emmekö itse osaa tai uskalla diivailla toivomalla voimauttavaa muuttumisleikkikohtelua?

Jouduimme tänään toteamaan, että vammaisista kertovat jutut kuvitetaan lähes aina arkisilla, sen kummemmin lavastamattomilla - kotialbumitunnelmaa mukailevilla - valokuvilla. Kukaan keskustelijoista ei muistanut ikinä törmänneensä vammaisesta kertovaan artikkeliin, jonka kuvateksteissä kerrottaisiin kuvausvaatteet lainannut yritys, kuvauspaikka, meikkitaiteilijan nimi, puuterin sävy, hiusvärin vivahde, peitevärin UV-suojan taso ja rakennekynsien kiinnitysliiman muoviseos. Saati, että vammainen ihminen olisi valittu juttusarjaan, jossa erilaiset ihmiset esittelevät life-styleään, vaatekaappiaan, lempikenkiään, sisustusmakuaan, jouluperinteitään, personal trainereitään, maustehyllyään tai - oh là làà - maailmanhistorian aatteellisia esikuviaan.

Ai niin mutta - sellaisille jutuillehan nauretaan. Eikä vammaisille sovi nauraa.

18 kommenttia Kommentoi Ilmoita asiaton viesti

pazi-j-dog www

29.01.2008 - 23:34

Kiinnostavia kysymyksiä mediatutkimuksen kannalta! Sama ilmiö näkyy kaikkialla, ei vain vammainen vs. "terveet" ihmiset -dualismissa. Kun ei ole osa normiryhmää (jollain olemisensa ja tekemisiensä osa-alueella), päätyy ilmeisen helposti edustamaan kaikenlaisissa tilanteissa omaa ei-normi-ryhmäänsä ja sen myötä oma yksilöllisyys jää toissijaiseksi seikaksi. Ja juuri tuo mainitsemasi tälläyshän perustunee nimenomaan yksilön korostamiseen, nostamiseen kaikkein viiteryhmien yläpuolelle.

Tänään oppitunnilla pohdittiin sanoja ja niiden konnotaatioita, myös sanaa "vammainen". Tuntuu, että se ei ole usein kielenkäytössä niinkään adjektiivi, joka tuo esille ihmisen yhden ominaisuuden, vaan substantiivi, jolla ihminen kokonaisuudessaan nimetään ja niputetaan yhteen viiteryhmään ja joka tavallaan syrjäyttää ihmisen sen takaa. Ja jos mietitään sanaan "vammainen" liittyviä mielleyhtymiä, niin tietty avuttomana, tuettavana ja kannustettavana, tavallaan lapsen kaltaisena kohteena oleminen siihen helposti kytkeytyy. Ehkä jonkin vamman omaavien ihmisten tällääminen seksiobjekteiksi sitten koettaisiin (tämän vääristyneen ajattelun nojalla) jotenkin sopimattomaksi, tavallaan "avuttoman olennon" epäkunnioittavaksi kohteluksi...?

Ihmiset ovat luonnostaan aika varovaisia kaikenlaisissa erilaisuusjutuissa (elleivät sitten huvikseen potkiskele vammaisia lajitovereitaan bussien alle). Helposti pyrkimys korrektiuteen johtaa sitten juuri kuvailemiisi ilmiöihin, joissa jonkin vamman esimerkiksi oletetaan sulkevan pois halun heittäytyä vaikkapa kevytmieliseksi ja nauttia samanlaisista pikkujutuista kuin muukin ihmiskunta.

Olisitko J-J muuten itse valmis lähtemään johonkin glamour-kuvitettuun tuulikonejuttuun, jos joku toimittaja nyt innostuisi aiheesta?

Riikka

29.01.2008 - 23:43

Muistaakseni viime vuoden puolella oli juttua Kodin Kuvalehdessä (saattoi olla jokin muukin lehti) juttua nuoresta naisesta, jolla oli proteesit molemmissa jaloissa. Tyttö oli kuvassa minihame päällä, proteesit hienosti esillä. Se oli jotenkin tyyliin liittyvä artikkeli...

Harmi kun en muista mikä lehti on ollut kyseessä. Yritin googlettaa, mutta en löytänyt.

sea www

30.01.2008 - 03:38

Riikka: Kaisa Lekasta? Hän on muutamissa lehdissä ollut.

Mä näkisin mielelläni vammaisia esittelemässä kotiaan ja vaatekaappejaan! Sekös vasta mielenkiintosta olisi normikotien sijaan. Tai ehkä sieltäkin paljastuisi normikoti? :)

J-J

30.01.2008 - 09:18

Oletan myös, että kyseessä oli Kaisa. Mutta oliko juttu tosiaan tehty stailaten?

Kun Pazi-J-Dog kysyit, niin mulla alkaa olla vähän kulunut olo noiden juttujen suhteen. Juuri nyt ei ole mitään työhön liittyvää syytä olla esillä. Mutta voisin heti nimetä muutaman upean naisen, joista mielelläni lukisin stailatun jutun. Vammaisjärjestökentän vaikuttajia ym. joiden nimiä en nyt kuitenkaan viitsi raapustaa tänne.

Ja kiitos myös tuosta "vammainen ei ole adjektiivi" määritelmästä. Totta, että se on aivan liian usein ainoa vammaista ihmistä määrittävä tekijä.

30.01.2008 - 10:08

Sepä se. Minua on joskus haastateltu työhöni liittyvistä asioista, ja niistä viitsiikin antaa haastatteluja. Maustekaapeista en antaisi haastattelua, enkä perheestä kotisohvalla. Ehkä vammaiset itsekään eivät suostu "höpöhöpö"-juttuihin, niinkuin J-J vähän sinne suuntaan arvelitkin.

Jotenkin tuntuu, että stailattuja juttuja tehdään vain julkimoista, olivat ne sitten vammaisia tai ei-vammaisia. Voipa olla, että Kaisa Lekasta tehdyt jutut / Suomen vammaisten lukumäärä on suunnilleen yhtä suuri kuin muista julkkiksista tehdyt stailijutut / Suomen väestö. En kyllä ole nykyisin mikään naistenlehtijuttujen asiantuntija.

Mutta kyllä minäkin mielelläni lueskelisin myös vammaisten vaatekaapeista ja kirpparilta ostetuista huonekaluista, iske kiinni vaan Pazi-J-Dog!

Zache www

30.01.2008 - 15:13

Tosin Kaisa Lekaa ei koeta julkisuudessa vammaisena kun se on imagollisesti post-human. Vähän niin kuin se tyyppi jota kiellettiin juoksemassa olympialaisissa, koska se proteeseillaan pystyi juoksemaan paljon nopeammin kuin tavikset ikinä.

Leena www

30.01.2008 - 16:48

Toivoisin myös, että vammaisista tehtäisiin stailattuja juttuja! On tosi surullista, että näkökulma on yleensä se sankaritarina tai sitten vähän säälittävä. Jos vammainen, niinkuin JJ tekee taidetta luulisi jutussa sen taiteen olevan se pääasia, eikä miten JJ kävelee. Olen aivan samoilla linjoilla, että "vammaisuudesta voisi tehdä myös iloisen asian" tästä moni loukkaantuu, mutta kun meillä kaikilla on vain yksi elämä elettävänä, niin miksei siitä ottaisi kaikkea irti. :)

J-J

30.01.2008 - 17:00

"Tosin Kaisa Lekaa ei koeta julkisuudessa vammaisena kun se on imagollisesti post-human."

That´s the point! Miksi joku ihminen pitää kokea julkisuudessa vammaiseksi? Sehän on vain yksi hitusen siivu ihmisestä.

pazi-j-dog

30.01.2008 - 19:20

Hyvä juttu scifistisissä viritelmissä (jollaisiin post-human lukeutuu) on se, että niissä usein kyseenalaistetaan vanhat mielikuvat kaikenlaisten ihan perusjuttujen, esimerkiksi juuri ruumiillisuuden ja yhden ainoan "virallisesti hyväksytyn" mallin suhteen. Sanatkin pitää osata haastaa, ei niiden tarjoama tapa rajata ja luokitella todellisuutta ole koskaan ainoa mahdollinen. Sanoilla lokeroiminen on jotenkin masentavaa inhimillisen monimuotoisuuden äärellä, vaikka usein hyödyllinen apuväline onkin.

Anonyymi

30.01.2008 - 20:26

Jossain naistenlehdessä oli viime vuonna juttu, jossa kaksi kaksi down-tyttöä (muistaakseni) koki täysstailauksen. Kyse oli jostain "lukijan muutos"- tms. sarjasta, olisikohan ollut Kauneus&Terveys.

Mitään tulee tuohon "vammainen"-nimikkeeseen, niin eivätkö fyysisesti vammaiset itse halua, että heidät nähdään nimenomaan vammaisina? Vammaansa samastuminen on muistaakseni peruja kansainvälisen vammaisliikkeen sloganeista, asialla taisi olla UPIAS, jonka vammaisuuden määritelmä sulki ensin jopa keharit ulkopuolelle. No, keharit on nykyään ns. vammaiskelpoisia, mutta vammaisuuden fyysisyyteen on Suomessa jämähdetty niin tasan tarkkaan, että mielenterveyskuntoutujilla ei edelleenkään ole mitään saumaa vammaishankkeissa, toisin kuin esim. Isossa-Britanniassa, USA:ssa ja Ruotsissa, vain muutaman mainitakseni.

Iitu

30.01.2008 - 22:39

Miksi vammaiset ja vammattomat heitetään aina eri laatikoihin? Ei-vammaisissa on miehiä, naisia, lapsia, kauniita, rumia, outoja... Vammaiset ovat vain vammaisia! Väitän, että meissäkin on ihan joka junaan. Tämä tulisi näkyä myös mm. lehtijutuissa. Onhan siellä ei-vammaisistakin kaikenlaista, miksei siis vammaisistakin. En halua vammaisista aina selviytyjä -kirjoituksia. Tai jotain pyhimysmäistä kiiltokuvaoliota, yök.

iloton niuhis

30.01.2008 - 22:42

Mielenkiintoinen näkökulma!
Näin tänään kuningattaren näköisen naisen joka istui tyylikkäästi tuolissaan. Mieli olisi tehnyt kehaista asun pyörätuolin ja olemuksen yhteyttä, mutta eihän sitä kehtaa.
Voishan sitä stailatakin, mutta kauneus on sisäistä.

Kirsi www

31.01.2008 - 11:24

Laitoin tästä asiasta ja keskustelusta pienen vinkin blogiini.

Anu www

31.01.2008 - 14:05

Kotiliedessä oli jokin aika sitten hyvä artikkeli naisesta joka oli kymmenen vuotta sitten halvaantunut täysin, kai locked-in -syndrooma. Tai oli siinä muustakin kuin halvaantumisesta, elämästä ja elämän kauneudesta.

Mutta tää nainen itse oli aivan päihdyttävän kaunis niissä kuvissa - joita sitten olikin monta sivua koko sivun kuvia. En tiedä oliko häntä kuinka meikattu ym artikkelia varten. Hän kyllä oli tehnyt mallin töitä ennen halvaantumista. Voisi tehdä vieläkin, tai nythän oikeastaan tekikin, vaikkei varmaan palkallista.

J-J

31.01.2008 - 14:20

Oletan, että Anun mainitsema malli on Kati Lepistö, joka on kirjoittanut kirjan "Silmänräpäys" halvaannuttuaan laajan aivorunkoinfarktin jälkeen.

Sain useammankin priva meilin Anonyymin mainitsemasta Down tyttöjen muodonmuutoksesta. Lehti oli kuulema hukkunut positiiviseen palautteeseen. Hieno juttu!

Nimetön N

01.02.2008 - 06:34

Minua häiritsee eniten se, että tiedotusvälineissä vammaiset ovat yleensä aina objekteja. Joskus he kaipaavat sairaanhoitoa, toiste kotiapua, välillä kuljetuspalveluita ja sitten taas henkilökohtaista avustajaa.

Juuri koskaan vammainen ei ole näissä jutuissa tai reportaaseissa itsenäinen subjekti eli tekijä. Häntä ei käsitellä siis sinkkuna, opiskelijana, työnhakijana tai työntekijänä.

Todellinen tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden mittari on se, miten hyvin vammainen kelpaa tavalliseksi kansalaiseksi. Tässä ei olla vielä kauhean pitkälle tiedotusvälineissä, koska vammaiseen suhtaudutaan pääasiassa sosiaalisten toimien kohteena tai muuten hoidettavana.

Konkreettisesti tämä näkyy siinä, että aika pieni osa vammaisia koskevia asioita koskee esimerkiksi sitä, miten vammaiset työllistyvät, löytävät elämänkumppanin tai muuten tulevat toimeen omillaan.

Ja jos noitakin asioita käsitellään, äänessä on yleensä virkamies tai sosiaalialan asiantuntija. Vammainen on kuvan sivussa, taas objektina eli toimien kohteena.

Olen muutamalla vammaisasioista kirjoittavalle toimittajalle joskus sanonutkin, että todellinen suvaitsevaisuuden testi tulisi siinä vaiheessa, kun olette vaikka kilpailemassa samasta työpaikasta, yritätte samaan aikaan saada hyvän paikan konserttisalista tai muuten olette samassa sosiaalisessa tilanteessa. Monelta loppuu solidaarisuus ja ymmärtäminen tässä vaiheessa.

Maijuli

01.02.2008 - 11:57

Miksi vaaditaan että juuri vammaisten pitäisi olla muuttumisleikissä mukana? Tai siis jos vammaiset haluavat tulla kohdelluiksi samonin kuin muutkin ihmset, mutt sitten pitäisi varta vasten vammainen etsiä stailattavaksi ja ohittaa sitten se, että kyseessä on vammainen, mutta samalla kertoa että on erikoinen siksi että on vammainen.
Uskon että kuviin otetaan kauniita ja sopivia ihmisiä riippumatta kromosomimääristä tai raajojen lukumäärästä tai asennosta.
Ihmettelen myös närkästyneitä keskusteluja siitä miksi vammaista saa kutsua. Pitäisikö tavallisen ihmisen erottaa eri vammatyypit ja kutsua/kuvata sillä nimellä eikä käyttää näkövammaisesta nimitystä sokea (loukkaava, sillä mä näen hahmoja toisella silmällä!), näkörajoitteinen (kapulakieltä, minä en sellaiseen alistu) vai mikä?
Vammattomat luokittelevat myös kehitysvammaiset vammaisiksi. Kuten tummatukkaiset tummatukkaiseksi riippumatta mitä pähkinän sävyjä tai raitaa tai peruukki on kyseessä.
Eli vammauttavatko vammaiset itseään lisää ja rakentavat identiteettiään vamman kautta? Vamma saa näkyä ja se tulee tietää, mutta sitä ei saa kertoa tai olla huomaavinaan. Jos ei tiedä vaan kohtelee kuin muitakin kanssaeläjiä, niin tulee nekkuun.

Mirva

05.04.2008 - 19:57

Huomasitko uusimman Trendin juttua "Ihan vammasta"? Siinä oli tytöt stailattu. Tai ehkä ne sai vinkin siihen juttuunsa tästä sinun blogista :).