Barcelonassa, Ramblalla itsensä taikatempuilla elättävän Camelian elämästä näyttää tulevan tämän blogin ensimmäinen jatkokertomus.

Camelian seminaarimatkallaan tavannut Katri Koskinen sai viime viikolla monenlaisia ajatuksia herättäneen meilin Camelian ystäväksi esittäytyneeltä Rafaelilta. Viesti kuului suunnilleen näin:

Hei, olen Rafael, senora Camelian ystävä. Camelia on se pieni nainen, joka työskentelee Ramblalla ansaitakseen elantonsa. Kirjoitan sinulle nämä sanat, koska tarvitsen apuasi. Yhteen viikkoon Camelia ei ole pystynyt kävelemään ja tuntee olonsa hyvin huonoksi. Hän haluaisi lentää maahasi, mutta ei ole rahaa. Jos haluat auttaa häntä jotenkin, toivon soittoa tähän puhelinnumeroon: (0034) XXXXXXXX. Voit soittaa koska vain. Paljon kiitoksia.

Suomalaisesta näkökulmasta viesti oli hiukan ristiriitainen. Kuka nyt haluaisi matkustaa kipeänä keväisestä Barcelonasta jääkylmään Suomeen? :-). Myös se, että avunpyyntö ei tullut suoraan Camelialta itseltään sai minutkin inhorealistina epäilemään, että viestin takana saattoi olla vain satunnaista rahapulaa poteva Rafael. Pienikokoisella, viehättävällä, laittomasti maassa oleskelevalla taitavalla taikurilla kun saattaa hyvinkin olla "suojelija/velkoja tai ahne maahantulon järjestäjä", joka pyrkii hyötymään Camelian tuloista ja huomioarvosta.

Onneksi Katri Koskinen ei jäänyt tilanteessa neuvottomaksi. Rafaelille soittamisen sijaan hän otti yhteyttä Barcelonan vammaisten naisten Instituutissa työskentelevään ystäväänsä, psykologikollega Carmeen, joka lupasi mennä tapaamaan Cameliaa. Odottelemme nyt Carmelta viestiä Camelian tilanteesta ja siitä, mihin konkreettisiin asioihin hän omasta mielestään tarvitsee eniten apua. Olisi hienoa, jos esimerkiksi kaivattu pyörätuoli löytyisi instituutin avulla ja Cameliaa voitaisiin auttaa paikallisella tasolla.

To be continued...

324195.jpg