Helsingin Sanomat kirjoitti lauantaina valokuvaaja Miina Savolaisen kehittämästä voimauttavasta valokuvausmetodista. Savolaisen kahdeksatta vuotta jatkunut prosessi palkittiin viime viikolla lääkäriseura Duodecimin kulttuuripalkinnolla. Onnittelut!

Milla Makkonen & Miina Savolainen

Hyvösen lastenkodin asukkaista koottu näyttely Maailman ihanin tyttö antoi muotokuvaukselle uutta merkityssisältöä korostaessaan kuvan mahdollisuutta mallin minäkuvan eheyttämisessä. Savolaisen kehittämä voimauttava kuvaaminen perustuu vuorovaikutukseen, jossa malli saa itse päättää, miten tahtoo tulla nähdyksi. Kuvattaville annetaan mahdollisuus tulla katsotuksi uudella tavalla, totta ja fiktiota yhdistäen. Lähtökohtana se perusajatus, että jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus tuntea itsensä oman elämänsä ihanimmaksi.

Lisää aiheesta http://www.voimauttavavalokuva.net/

Savolaisen lanseeraama termi, voimauttava kuvaaminen, on otettu taidemaailman käyttöön jo muutama vuosi sitten. Erityisesti vammaistaiteen kentällä tehdään paljon muotokuvausta, jossa on kyse samantyyppisestä, mallin ruumiinkuvaa eheyttävästä työskentelystä. Aiemmin mainitsemani Nikolai Klixin näyttely "Pohjoisen hedelmä" - eroottisia valokuvia vammaisista, voisi hyvinkin kuulua samaan ryhmään tarjotessaan perinteisesti epäeroottisina nähdyille ihmisille mahdollisuuden tulla katsotuksi haluttavina.

Toinen esimerkki voimauttavasta vammaistaiteesta voisi olla Tomi Paasosen kirjailija, tanssija Tuuli Helteestä vuonna 2001 kuvaama näyttely Room is… Se kertoo mm. siitä, miten toteuttaa unelma tanssijan urasta, jos keho asettaa elämälle rajat. Tuuli Helle kuvaa itse prosessia: "Kyseinen tanssiteos oli minulle merkittävä. Koreografi Tomi Paasonen riisui minulta pyörätuolin ja saattoi minut siten hieman outoon, mutta haastavaan "olotilaan", josta syntyi ajoittain rankkaakin vuoropuhelua mielen ja kehon välillä. Tämä prosessi tuotti oivalluksia, joita hyödynsimme valokuvasarjan motiiveina."

Jenny Morris on todennut, että yhteiskunnassa hallitsevimmat käsitykset ja määritelmät vammaisuudesta ovat ei-vammaisten luomia. Suurin osa vammaisuuden mielikuvista peilaa siis ei-vammaisten ajatuksia siitä, millaista olisi olla vammainen. (Reinikainen (art.), Vammaisuus ja sukupuoli yhteiskunnassa)

Voimauttavissa kuvissa etsitään vammaiselle yksilölle persoonallinen ääni ja hänelle annetaan mahdollisuus nauttia vastakatsojan roolista ja katsottavana olemisesta. Voimauttavasti kuvatussa teoksessa vammainen esiintyy juuri siten kuin hän itse haluaa tulla nähdyksi.