Kiitos kaikille lyhytelokuvaamme Sacrificing Dignity kommentoineille ja äänestäneille. Kuvitteelliseen normi-ihmiseen vertaavien negatiivisten todistusten hankkiminen on hyvää ja tavallista arkea elävien vammaisten mielestä epämiellyttävää erilaisuudesta muistuttamista. Se on myös hetkellistä hallinnan luovuttamista arvioijille, joilla ei välttämättä ole käsitystä palvelun tai etuisuuden merkityksestä eri elämäntilanteissa.

Sain videosta palautetta, jossa kerrottiin transsukupuolisten ihmisten joutuvan vastaavalla tavalla strippaamaan elämästään ja ruumiintoiminnoistaan vähän väliä muun muassa endokrinologeille, psykiatreille, kirurgeille, sosiaalityöntekijöille, työnantajille, poliiseille, rajaviranomaisille, sukulaisille ja tuttaville. Suostuisitko itse?

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä on tehty portinvartijoita myös transsukupuolisten asioissa. Juridisen sukupuolen muuttaminen Suomessa edellyttää, että on suostunut lääkäreiden ja psykiatrien suorittamiin hoitoihin ja tutkimuksiin, vaikka ne pitävät sisällään mm. lisääntymiskyvystä ja avioliitosta luopumisen. Melko ristiriitainen vaatimus ammattikunnalta, joka vannoo valan elämän ja ihmisyyden kunnioittamisesta.

Olen tottunut ajattelemaan, että useimmat ihmisoikeudet koskevat vihoviimeiseksi vammaisia, mutta me saamme sentään nykyään avioitua ja lisääntyä. (Jos unohdetaan hetkeksi sikiöseulonnat ja nihkeys vammaisille annettavia hedelmällisyyshoitoja kohtaan.)

Jännittää odottaa, miten lyhytelokuvamme aihe ymmärretään toisella puolella maailmaa. Kilpailun järjestäjä kiitti blogissaan suomalaisia lukuisista vierailuista sivustolla. Kiitos kaikille! Äänestys jatkuu 17.8.2014 saakka.
Löysitkö kuitin? Niitäkin on yhä liikkeellä.

Tässä vielä aihetta hiukan liippaava mielipidekirjoitukseni Hesarista.