Suomen UNICEFin Mukana-kampanja haluaa kiinnittää huomiota vammaisten lasten harrastusmahdollisuuksiin. Seitsemänvuotias Ruska Nikkarla rakastaa piirtämistä ja on toivonut pääsevänsä kuvataidekouluun. Kolmessa tasossa olevat tilat estävät kuitenkin haurasluisen pyörätuolinkäyttäjän osallistumisen taidekasvatukseen.

Brittiläinen taidevaikuttaja, The Art Housen johtaja Angela Galvin vieraili pari viikkoa sitten Suomessa. Kulttuuria Kaikille -palvelun järjestämässä tapaamisessa keskustelimme vammaisten ja ikääntyvien taiteilijoiden tarvitsemista esteettömistä residensseistä, joita Suomessa ei vielä ole. Ongelman näkymättömyys selittyy vammaisten hakijoiden vähyydellä, joka taas johtuu ammatillisen taidekoulutuksen vaatimuksesta. Taidekoulujen esteettömyyteen on kuitenkin alettu kiinnittää huomiota vasta alle kymmenen vuotta sitten. Monet kouluihin hyväksytyistä opiskelijoista ovat myös aloittaneet taiteen harrastamisen vapaan sivistystyön parista. Kuvataidekouluista, joihin Ruskan kaltaisilla lapsilla ei monella paikkakunnalla ole edelleenkään mahdollisuutta päästä edes fyysisesti sisään.

P.S. Vammaisille lapsille suunnatuissa tapahtumissa on toisinaan jännä oletus, että vammaisella lapsella on vammattomat vanhemmat, jotka voivat toimia lapsensa avustajina. Alle 10-vuotiaille myönnetään äärimmäisen harvoin henkilökohtaista avustajaa ja kun osa vammoista on perinnöllisiä, niin miten pieneksi kutistuvatkaan vammaisten vanhempien vammaisten lasten harrastusmarkkinat?