Pretty Cripple projektin yhteydessä puhuin vammaisten naisten tarpeesta tulla nähdyiksi ja katsotuiksi. Kritisoin kuitenkin ajatusta, että vammaiset huippumallit laajentaisivat kauneusihanteita iäkkäiden tai XL-mallien tapaan. Minulle ihanne tarkoittaa halua tulla jonkin kaltaiseksi. En vielä usko, että kukaan kerjää plastiikkakirurgia leikkelemään itseään vammaiseksi upeidenkaan vammaiskuvien inspiroimana.

Olen kuitenkin joutunut pehmentämään väitettä, ettei vammaisuudessa olisi mitään himoittavaa tai tavoiteltavaa. Samaan aikaan kun osa ihmisistä pelkää meitä kuin köyhyyttä, hulluksi tulemista, hallinnanmenetystä tai hämähäkkejä, osa näkee vammaisissa bisnesideoita ja rahaa.

Sirkuksissa vammaisia ei esiinny enää entiseen malliin, mutta netistä löytyy palveluita ihmisille, jotka kiihottuvat vammaisen vartalon katsomisesta. On rikollisjärjestöjä, jotka ryöstävät vammaisia kerjäämään ja yrityksiä, jotka käyttävät hyödykseen palkatonta työtä. Me pidämme pystyssä suuria ylikansallisia hoivayrityksiä, jotka rikastuvat eristämällä meitä laitoksiinsa. Ääriesimerkkinä Afrikassa murhataan ja silvotaan albinismia sairastavia, koska heidän verensä, ihonsa, hiustensa ja muiden ruumiinosiensa uskotaan tuovan onnea ja  parantavan sairauksia!

Ehkä vielä tulee aika, jolloin vammaisilta kerätään geenivirheitä muodikkaiden ominaisuuksien tai ulkomuodon tavoittelumielessä. Samaan tapaan kuin lemmikeille jalostetaan lautasenkokoisia silmiä, hännättömiä selkärankoja ja jättiryppyisiä nahkoja.

Sitä odotellessa, maistuuko keksi? Homestyle deluxe NIMBY-cookies, flavored with natural fear. Warning: may consist small amounts of guilt and shame.