Hain aamulla postilaatikosta uusimman IT-lehden (Invalidityö - ei information technology), jonka kannessa lukee kissankokoisin kirjaimin: "Teemu elää normaalia elämää".

Voi rakas Invalidiliitto mikä pääotsikko! Unohtuikohan nyt joltakin, että lehden suurin lukijakunta ovat liiton jäsenet - ihmiset, joiden kiinnostava ja pikantti juttu ovat nimenomaan vammaisuudesta luovasti kehittyneet persoonalliset elämäntyylit. Joidenkin mielestä erilaiset, toisten mielestä jopa "epänormaalit". Eikö IT-lehden pitäisi antaa vertaistuen tapaan vammaisille inspiraatiota siitä, miten toiset vammaiset ovat järjestäneet elämänsä hyväksi? Piittaamatta piiruakaan siitä, mikä on niinsanotusti normaalia.

Kansiotsikon jutun perhe on sympaattinen. Kiva, että he elävät "tavallista" lapsiperheen arkea. Juuri siksi toimittajan asenne oikein värisyttää. "Teemu on käynyt koko ajan normaalia luokkaa... ....Teemu pystyy osallistumaan normaalisti koulun liikuntatunneille... Koulumatkoista pojat selviävät itsenäisesti..."  Oh la laa!

Olenko ymmärtänyt väärin kun kuvittelin, että vammaiskentällä ja alan lehdissä normaaliuden ihannointi ja tavoittelu olisi auttamattoman vanhanaikaista? Jopa poliittisesti epäkorrektia? Sosiaalisen vammaiskäsityksen mukaanhan "normaaliutta" ihannoiva yhteiskunta nimenomaan synnyttää vammaisuutta eristämällä liikkumis- ja toimintarajoitteiset ihmiset omiin kulkuvälineisiin, erityiskouluihin ja asumisyksiköihin. Eikö IT-lehden ihanteena pitäisi olla se, että uskaltaa tehdä asioita eri tavalla kuin muut?

Kaiken huipuksi Teemun perheen jälkeen seuraava juttu kertoo Harrista, jolla on sama sairaus kuin Teemulla. Harrin mielestä "on vahinko, että moni NF-potilas yrittää salata sairautensa ja olla normaali. Julkisivun ylläpito vie kuitenkin energiaa ja estää tasapainoisen elämän."