Kun se ei (juuri) näy saat harvemmin apua ja huonommin palveluita. Ja jopa "kohteliaisuuksia?", että "voi eihän sinua nyt voi laskea vammaiseksi".

Ikäänkuin vammaisuus olisi jotain - kamalaa, vakavaa ja vähempiarvoista.

Mustekala oli kerrankin oikeassa. Tämän tästä ihmiset kysyvät minulta kassajonossa: "mitä tytön jalkaan on sattunut?". Tekaistun lasketteluonnettomuuden sijaan on paljon hauskempaa katsoa tyyppejä silmiin ja vastata että "olen syntynyt tällaiseksi".

Olen tainnut jokunen vuosi sitten jo paasata, että kysymyksineen tuntemattoman vammaisen reviirille tunkeutuva ottaa aika riskin joutua kohtaamaan asioita, jotka järisyttävät omaa turvallisuudentunnetta. Syntymävammaisuus kun on paljon harvinaisempaa - vammautumiseen verrattuna.

Tosi-TV:seen tottunut sosiaalipornonkuluttaja voi saada "Mitä sinulle on sattunut" -kysymykseensä esim. seuraavanlaisia vastauksia...

- Kaaduin pyykki sylissä portaissa.
- Halvaannuin moottoripyöräonnettomuudessa.
- Nukahdin rattiin ja menetin perheenjäsenen.
- Jäin ruohonleikkurin alle.
- Sairastin lapsena pahoja korvatulehduksia.
- Söin kaverin e-pillereitä ja sain aivohalvauksen.
- Olin työnarkkari ja sain sydärin.
- Lomailin paljon Thaimaassa ja sain melanooman.
- Sokeuduin raskausdiabeteksen seurauksena.
- Sammuin saunaan.
- Sain baarireissun jälkeen turpaan ja kallovamman.
- Tupakoin sängyssä.
- Tupakoin muuten vaan.
- Hyppäsin tutussa rannassa uimaan.
- Kuulun sukuun, jossa on paljon rappeuttavia sairauksia.
- Hyppäsin katolta.
- En kuule tiedä mistä ympäristömyrkystä tämä kaikki lihakset ja voimat syövä viherperskurkana itseasiassa edes tuli...

Jatketaan leikkiä. Mikäköhän tätä vammaista vaivaa?

No lapsena sairastettu sikainfluenssa tietenkin!