Uusimmassa IT-lehdessä oli juttu suur-Loviisasta. Siinä käsiteltiin kuntaliitosta muun muassa kuljetuspalveluiden näkökulmasta ja todettiin, että pitkien etäisyyksien alueella oma inva-auto on tärkeä kulkuväline. Olen samaa mieltä.

Maitokahvi sen sijaan oli mennä henkeen heti seuraavasta kappaleesta, jossa ruodittiin auton kuoletusaikaa: "Monissa kunnissa auton voi vaihtaa kunnan tuella uuteen kolmen vuoden välein, kun taas toisaalla autoa joutuu pitämään viisi vuotta. Kuusivuotiaasta autosta ei saa enää vaihtohyvityksenä juuri mitään, ja se kuluttaa enemmän kuin uusi. Paljon ajettu auto saattaa lisäksi jopa jättää tielle..."

Voihan gardaaniakseli! Olen peräänkuuluttanut ylellisyyttä ja luksusta apuvälineisiin, mutta en kertakaikkiaan voi hyväksyä vaatimusta, että jokaisen rämpylän pitäisi saada uusi kaara tuhansien eurojen hallintalaitteilla kolmen vuoden välein.

(Vammattomille lukijoille tiedoksi, että vaikka auton hankintaa tuetaan jonkin verran, ne ostetaan itse. Eli autoon on sijoitettava tuhansia euroja. Yleinen harhaluulo on, että vammaisille annetaan autoja apuvälineinä.)

Tietysti jos auto hajoaa tai sillä ajaa kolarin, niin uusi auto tarvitaan käyttövuosista riippumatta. Mutta että uusi pitäisi saada parempien hyvitysten vuoksi kolmessa vuodessa. Haloo! Meikäläisen Fiat on iloiset 17 vuotta vanha eikä ole ikinä jättänyt tielle.

Jokaisen ahneen pihistelijän olisi hyvä oivaltaa, että auto on kulutustavara ja ettei siitä käytettynä saa lähellekään hankintahintaa. Eikä ole tarkoituskaan. Vaikka viisivuotias kuluttaisi enemmän bensaa kuin kolmevuotias (onko edes niin?), niin uusien autojen valmistaminen kolmen vuoden käyttöä varten on järjetöntä tuhlausta - epäekologisuuden huippu.

Käytetyt autot jäävät Suomen autokantaan ja jos uusi auto pitää saada kolmessa vuodessa, niin kohta meillä on joka piha täynnä enemmän ja vähemmän käytettyjä toimivia kulkupelejä. Miksi kiihdyttää uusien valmistamista? Vai olenko pelkästään naivi kun kuvittelin, että auto on meikäläisille ensisijaisesti liikkumisväline eikä mikään X:n jatke?

Ja kun jokainen kunta kipuilee vammaispalvelubudjettinsa kanssa, niin eikö ole jo kavereilta ryöstämistä alkaa päivittää tuettua autoaan kolmen vuoden välein?

Tunnen samaa ärtymystä kun näen kirpparilla IKEA:n kamoja, joista yritetään nyhtää lähes hankintahintaa. Tai HM:n vaatejämiä, joista kiskotaan useita euroja. Tai vanhoja pöytäkoneita ja näyttöjä kymmenien eurojen hintalapuilla. (Jätteiden keräyspisteessä niiden kierrätysmaksu on jo lähes kympin). Viisivuotiaasta autosta saa enää murto-osan hankintahinnasta ja sillä sipuli. Ei kakkua voi sekä syödä, että säästää.

Lopuksi Tiuskealle Rakille kiitokset asiaan onnettomalla riippusillalla liittyvästä linkistä, jossa Bemarilla on tekstiili-ihmisen mielikuvitusta hivelevä eloisa nahka. Aktivisti tosin mietti heti, että kun autoon aletaan suunnitella pellin sijaan ihoa, niin miksi siitä tehtiin juuri valkoinen eikä tumma?