Kyynersauvani ovat aina herättäneet lapsissa kiinnostusta. Kummipoikani keksi jo varhain, että sauvalla voi ratsastaa kuin keppihevosella. Ja mitä kauemmin tätiparka huhuilee sohvalla, että "tuopas jo keppi takaisin", niin sitä kivempaa. (Opetankohan vahingossa vääränlaista vallankäyttöä vammaisia kohtaan? :-)

Viime syksynä Tallinnan lautalla ipana nappasi keppini kesken syömisen ja ratsasti sillä hihkuen halki täyden kahvilasalin. Hän palasi kierrokselta kourassaan kahden euron kolikoita, jotka joku setä oli antanut iloiselle hevosmiehelle. "Hienoa! Ratsasta vain lisää", sanoin ja laitoin kolikot taskuun. Lapsen äidille taisin jättää kertomatta, että tulin käyttäneeksi poikaa keskustassa kyykkivien romanialaisten tavoin kerjäläisrekvisiittana.

Tällä vierailulla yksi eteisen kepeistä koki pikaisen muodonmuutoksen, johon tarvittiin vain villasukka ja vanua. Nyt naperolla on aito keppiheppa sanan varsinaisessa merkityksessä!

1244604.jpg