Sain vinkin netissä katseltavasta, surullisenkarmaisevasta mustalla huumorilla maustetusta vammaispiirretystä Jatkoaika. Suosittelen sitä ehdottomasti tämän blogin lukijoille. Kesto on n. 15 min.

Elokuvan jälkeen haluaisin (ja toisaalta en haluaisi) tietää, onko käsikirjoituksen tekijöissä omakohtaisesti vammaisia vai ei. Seikka ei saisi vaikuttaa teoksen tulkintaan, mutta osa friikeimmistä kohtauksista roikkuu niin selittämättömästi jossain vammaishuumorin ja äklöstereotypioiden välillä, etten tiennyt itkeäkö vai nauraa. Tai tiesin toki; ensikatsomalla tulin surulliseksi ja toisella kikatin - perverssiä eikö?

Jos vammaton käsikirjoittaja keksii, että amputoitu isähän voi leikkiä lapsen kanssa vaikka puujalkaista merirosvoa, niin se on... selittämättömällä tunnetasolla himpun verran asenteellista. Jos taas vammainen kirjoittaja sijoittaa isukin moiseen leikkiin, niin kyse on vammaishuumorista. En osaa selittää, että miksi.

Jos vammainen tekee elokuvan vammaisista vanhemmista, jotka haluavat lapsestaan huippuluistelijan ja projisoivat kaikki omat toiveensa vammattomaan lapseen, niin kirjoittajan voi ajatella nostavan pöydälle yhden vammaisten omista tabuista. Vammaisten vanhempien kasaamat paineet ja omien unelmien väkisin siirtämisen vammattomalle lapselle - lapsen kautta elämisen.

Jos taas vammaton keksii tehdä vanhempien odotusten ristipaineessa elävän lapsen vanhemmista vammaiset korostaakseen asetelmaa, automaattisesti tulee mieleen, että kirjoittaja kuvittelee vammaisten toimivan yleisesti näin. Kituuttavan ilman omaa elämää ja olevan kykenemättömiä harrastamaan ja toteuttamaan itseään. Epäreilua yliherkkyyttä vammattomia vammaistaidetta tekeviä kohtaan, eikö?

Jokatapauksessa, suuret kiitokset tekijöille ravistelusta, hekottelusta, oivalluksista ja juonen ennalta-arvaamattomuudesta. Erityisesti iloitsin siitä, että piirretyn vammaiset hahmot eivät olleet mustavalkoisesti vain pahiksia tai hyviksiä, kuten vammaiset sankarit yleensä. Toivottavasti elokuva nähdään jatkossa vaikkapa Kynnyskino festivaaleilla.