Olen kierrellyt tänä kesänä omaan perspektiiviini suhteutettuna varsin paljon koto-Suomea. Katseltuani kuolleita kahviloita, pahveilla pimennettyjä kyläkauppoja, autioina nököttäviä huolto-asemia ja kyliä, joista turisti ei saa ruuakseen enää edes kebabia, olen päättänyt perustaa anti-ABC liikkeen.

Kun ajelee maanteillä ja haluaisi juoda hyvää kahvia, maistella paikallisia erikoisuuksia, ihastella eri aikakausista muistuttavia baari- tai ravintolasisustuksia tai poiketa kyläkauppaan, joutuu pettymään pahasti. Kymmenien kilometrien hortoilun jälkeen joka ikisen valtatien risteyksessä kummittelee tismalleen edellisen kaltainen punakeltainen mörkö. Ketjunperhana, jossa et sisään astuttuasi enää edes muista, mille paikkakunnalle pysähdyit tällä kertaa ja minne olit menossa.

ABC:ltä saa kaikkea. Paitsi oikeaa tuoretta kahvia (automaattilitkua), ihmiskäsin leivottua pullaa (paistavat teollisesti tuotettuja pakasteita), kohtuuhintaista reissumiestä (muoviin pakatut sämpylät ja patongit 3,5 - 6e kpl) tai yllätyksiä ja elämyksiä tarjoavaa kotiruokaa (sama pihvi samoilla sooseilla Hangosta Utsjoelle).

On pirullista, että Osuusliikkeiden paikalliset johtajat ovat onnistuneet lobbaamaan itselleen tieverkoston parhaat kauppapaikat. ABC nitistää kapeammankin tien varressa kaikki lähialueen pienyrittäjät muutamassa vuodessa. Kohta huomaat, ettet saa lörtsyjä etkä kalakukkoa, vaikka kuinka haluaisit. S-ryhmä on diktaattorin ottein päättänyt, mitä sinä reissuillasi syöt, ostat, katsot ja tarvitset. Siksi tarvitaan anti-ABC-kansanliike.

Esteettömyydestä ja poikkeuksellisen siisteistä vessoista huolimatta olen päättänyt, että minä en asioi ABC:llä. Heti kun ehdin, printtaan auton takaikkunaankin tarran samalla tekstillä. Jos vaikkapa puolet kotimaan matkailijoista päättäisi olla istuttamatta lapsiaan ABC:n leikkinurkassa töllöttimen ääressä, kauniisiin maisemapaikkoihin tehdyille levähdyspaikoille voisi syntyä taas kahviloita ja vilkasta kojumyyntiä. Pienten paikkakuntien ravintolaelämäkin vilkastuisi kummasti. Ja tauon jälkeen perheillä olisi myös jotain, mistä jutella.

Viime viikonlopun iloisimpia yllätyksiä oli huomata, että Mikkelin torikahvila on vapusta syyskuun loppuun auki 24h/vrk. Ja että Hannun ja Kertun kahvilassa tiellä 14 huonokoipista huomioidaan pöytiintarjoilulla. Ne olivat elämyksiä, joita minä ainakin lomiltani haluan.

761091.jpg

Ja jos nyt on kumminkin vamman vuoksi pakko päästä takuuvarmasti toimivaan invavessaan, niin slogan voisi kuulua:

761101.jpg