Tekniikka&Talous -lehdessä 15.2. on taas jupinaa rakennusmääräyksistä otsikolla: "Esteettömyys voi johtaa kosteusvaurioihin". Eeva Törmäsen kirjoittamassa artikkelissa arkkitehti Kirsti Sivén kritisoi pientalojen esteettömyyssäädöksiä.

Sivénin mukaan Viikinmäen alueella esteettömyysvaatimukset pääsevät rajoittamaan liikaa suunnittelua. Hänen mukaansa esteettömyysvaatimuksia pitäisi käsitellä kohtuullistaen ja maaston ja paikan ominaisuuksia kunnioittaen.

Entisenä Viikinmäkeläisenä tiedän, että maasto Helsingin vesilaitoksen yläpuolisilla kallioilla on arkkitehdeille haastava, muttei mahdoton. Jos Sivénin esteettömyysvastustus koskisi vain jyrkille rinteille suunniteltavia omakotitaloja, olisin minäkin valmis hyväksymään poikkeusratkaisuja, jos niistä sovittaisiin yhdessä tulevien asukkaiden kanssa.

Sivénin esteettömyysvastustus maaston perusteella on kuitenkin pahasti ristiriidassa hänen muiden suunnittelukohteidensa kanssa. Hyvä ystäväni osti Viikin pellolta Sivénin suunnitteleman uudehkon asunnon kaksikerroksisesta puisesta rivitalosta. Maasto alueella on litteä kuin pannukakku ja sopii mitä mainioimmin liikkumisesteisille.

Sivénin suunnittelemassa talossa yläkerran asuntoihin on kapeat porraskäytävät. Se on ymmärrettävää. Sen sijaan en käsitä, miksi myös alakerran asuntoihin on mentävä alle parin neliön puuterassin kautta, jolle päästäkseen on noustava kaksi porrasta (kts. kuva). Tämä pieni ratkaisu tekee myös alakerran asunnoista esteelliset, vaikka asuinalue olisi esimerkiksi pyörätuolin käyttäjälle suorastaan ihanteellinen.

En vaadi, että pehmeään peltomaahan rakennettu talo olisi tehtävä aivan maanpinnan tasoon ilman sokkelia. Se altistaisi kosteudelle. Mutta nykyisen 30-40 sentin nousun pihalta alakertaan olisi voinut hoitaa tyylikkäin ja näppärin luiskamaisin nousuin, jotka palvelisivat myös lastenvaunujen kanssa liikkuvia.