255083.jpg


9.50 Sydämellisesti tervetuloa Vammaisen Vartalon Kuvien 1-vuotissynttäreille! Ohjelmassa on tiuhaa päivitystä ja jälkipyykkiä vuoden kiinnostavimmista keskusteluista.

Pöytä on katettu mansikkaleivoksilla, joita voi syödä rajattomasti koko päivän. Olkaa hyvä!
255095.jpg
J-J Wallinheimo 2003, Mikään ei lohduta niinkuin leivos - paitsi toinen leivos.

Jo 1500-luvulla ruhtinaitten illallispöytiä koristaneita leivoksia pidettiin taideteoksina. Leivokseen liitettiin kaikki pukumuodin ominaispiirteet. Se puhui samaa ylellisyyden muotokieltä kuin hatut, pitsikaulukset, korut ja kengänsoljet. Samalla kun leivos kertoi tekijänsä luovasta lahjakkuudesta, se oli myös osoitus omistajansa vallasta. Tämän päivän leivos on kenties kadottanut symboliarvonsa, mutta aitona käsityönä se on yhä palanen haute couturen kaltaista eleganssia ympäristössä, jossa arkisempi leipämme tarjotaan valmiiksi viipaloituna ja muovipussiin pakattuna. Leipäjonojen Suomessa teos on myös puheenvuoro vallasta; nautinnon ajasta, paikasta ja tarkoituksesta. (Lähde: Bo Lönnqvist, Leivos, Schildts, Helsinki 1997)

Leivoskattaus on henkilökohtainen vastaukseni kysymykseen O.I.:n psyykkisestä kuormittavuudesta. Suklaan mutustamista on tähän saakka pidetty lähinnä naisellisena pikku paheena, mutta nyt tapa on saanut vahvistusta myös tiedemaailmasta. Professori Gordon Parkerin mukaan suklaan sokeri ja muut hiilihydraatit saavat aivot erittämään enemmän sellaisia hormoneja, jotka käyttäytyvät elimistössä masennuslääkkeiden tavoin (American Journal of Psychiatry). O.I. potilas voi siis hyvällä omallatunnolla lääkitä murtumasta pettynyttä mieltään myös pienellä herkuttelulla.

10.20 Viime marraskuussa kirjoittelin mm. kiltteysrasismista. Tarkoitin esimerkiksi tilanteita, joissa törpösti käyttäytyville vammaisille ei sanota, että "ei noin saa tehdä tai sanoa". Koska on helpompaa kääntää pää pois kun vammainen huutelee törkeyksiä kadulla tai syljeskelee pitkin poikin. Mutta eikö se ole tosi epäreilua vammaista kohtaan? Että hänen annetaan kasvaa kieroon? Tai kasvaa ilman rajoja?

Vielä vaikeampi aihe on vammaisten taiteilijoiden huono kritiikinsaanti. Kuvitellaan, että on epäkorrektia antaa vammaiselle taiteilijalle yhtä tiukkaa kritiikkiä kuin vammattomalle. Ilman rehellistä palautetta ei kuitenkaan ikinä päästä tilanteeseen, jossa vammaiset ammattitaiteilijat voisivat lähteä samalta viivalta muiden kanssa. Tekijän fyysinen vamma kun ei voi olla taideteosta määrittelevä tekijä.

12.00 Viime joulukuussa mekastin ensimmäistä kertaa siitä, ettei Uudenmaan hätäkeskukseen voi lähettää hätäviestiä tekstarilla. Nyt asia on viime viikkojen uutisoinnin mukaan päätetty hoitaa. Jess!

Uuden vuoden toivomuksistani näyttävät toteutuvan vain kuvailutulkkauksen lisääntyminen digikanavilla (hitaasti, mutta kumminkin) ja toivottavasti hätäkeskusasia. Kun katson koko vuotta ja varsinkin viime päivien keskustelua elvytyksestä (ja kuka sitä saa), niin eikö olekin suomalaisen vammaispolitiikan mukaista, ettei kuurojen tai varsinkaan puhevammaisten tarvitse saada yhteyttä hätäkeskukseen? Näin vältytään turhalta kuormitukselta ja kokonaan siltä, että pitäisi miettiä elvytetäänkö tämä monivammainen vai ei. ;-)

13.00 Tammikuussa vaalien alla kritisoin pariinkin otteeseen Sauli Niinistön puheita hoivateollisuudesta. Siinä muuten kävi niin, että käytän nykyään itse samaa sanaa palveluista, koska se on kieltämättä erittäin osuva kuvaamaan niiden nykytilaa.

Kuun lopussa poimin Gimp-storesta sloganeita, joista minua yhä naurattavat ainakin seuraavat:
I'm cripple, what's your excuse?
Keep staring - I might do a trick!

13.30  Nyt julistetaan tämän blogin Vuoden huiput! <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

  1. Prinssin löytyminen! Kiitos tämän blogin en ole enää sinkku.
  2. Kuljetuspalveluyksikön johto lipsautti Hesarissa mielipidekirjoitukseni vastineessa, että kuljetusten matka-aika muuttui vuodenvaihteessa muodosta "yhtä kauan kuin sama matka julkisilla kulkuvälineillä" muotoon "kaksi kertaa yksittäiskuljetuksen ajan". Tätä lähes tärkeintä sääntömuutosta ei oltu kerrottu yhdessäkään tiedotustilaisuudessa ennen vuodenvaihdetta eikä siitä oltu puhuttu myöskään asiakaspaneelissa! Siksi meitä nyt kierrätetään pitkin ja poikin.
  3. Espoon Asuntomessut vaihtoivat paremmat kuvat inva-asuntojen sivuille, kun aloitin rähinän. Kiitos kaikille peesanneille!

15.20 Huhtikuussa täällä kiisteltiin seksin oston kriminalisoinnista. Osat 1 ja 2. Se taisi olla eniten mielipiteitä jakanut keskustelu. "Hurskastelijana" suosittelen prostituutiota normaalina ammattina pitäville kirjaa Veronica, johon on koottu 38-vuotiaan sado-maso-yrittäjän selviytymistarina. Minusta sitä voisi liioittelematta kutsua myös sairaskertomukseksi.

Toukokuussa kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni kappaleen: "Short People got no reason to live". Minusta se oli riemastuttava. Paljon ikävämpi biisi sävellettiin tänä syksynä Duodecimissa: "Retarded People got no reason to live". Okei, lopetan ihan just tämän aiheen jauhamisen :-)

16.20 Istun koneella vielä jonkun aikaa. Miten olisi kello viiden tee? Olkaa hyvät!
255639.jpg

00.25 Uupunut juhlija palaa jatkoilta. Ne vietettiin kotoisasti Prinssin yläkerrassa seiniä maalaten ja lörpötellen. Skumpan sijaan nautimme maalihöyryjä väsyhumalaan saakka ja nyt hoipertelen kepukoilla nukkumaan kunhan saan valkoiset läntit hinkattua naamasta. Lämmin kiitos vielä iltakommentoijille. Hienoa, että mansikkaleivoksia riitti kaikille. Blogielämä jatkuu taas arkisissa tunnelmissa. Haleja!