Tyopaja on ohi. Opiskelijat innostuivat ilmiselvasti Product Design Specificationin hyodyntamisesta taiteessa ja kaikki lahtivat reippaasti mukaan ideointiin ja tuotekehittelyyn. Jopa niin kiihkeasti, etta ratkaisuista syntyi pienta kiistaa, mista sain hyvan aasinsillan opettaa myos perusasioita ideoiden testaamisesta. Zhuzhoun kemikaalitehtaiden ja ymparisto-ongelmien vuoksi paivan tehtavana oli suunnitella taideteoksia, kampanjoita tai tuotteita, jotka saavat ihmiset lopettamaan roskien heittamisen jokeen.

Opiskelijat paatyivat lopulta suunnittelemaan jokiaiheisia leluja vaateteollisuuden ylijaamakankaista, Laoze-tyyppisen filosofisen tarrakampanjan campukselle ja jokirannan penkkien selkamyksiin toteutettavan sarjakuvan roskaamisen haitallisuudesta. Ideatasolla paivan anti oli poikkeuksellisen runsas, koska yllatyksekseni kukaan ei ujostellut mielipiteensa tai edes hullunkurisen ehdotuksensa aaneen sanomista kuten olin etukateen pelannyt. Osittain se johtui varmasti myos siita, etta Haiyan kertoi heille ansiokkaasti omia kokemuksiaan aasialaisen ja suomalaisen ajattelun eroista ja sai kaikki uskomaan, ettei antamaani tehtavaan tosiaan ollut mitaan valmista "oikeaa" ratkaisua.

Lopullisessa kritiikissa olin kuitenkin hieman yllattynyt luonnosten kuvakielen kliseisyydesta. Siita, miten puut ja ihmiset oli tyylitelty melko persoonattomiksi sarjakuvahahmoiksi. Toisaalta toteutusaikaa olikin vain yksi iltapaiva, koska olin halunnut varata koko aamun erilaisiin aivojumppiin. Opiskelijat tulivat myos jalkikateen kertomaan, etta he kokivat nimenomaan PDS:n hyodylliseksi myos tulevaa tyoelamaa ajatellen.