Tuuli vinkui aamuvarhaisesta ympäri taloa, sähisi ja humisi vessan ja kylpyhuoneen ilmastointiputkissa. Makuuhuoneen ikkunoista huomasimme viereisillä tonteilla kaatuneita pieniä puita ja toisiaan vasten nojailevia koivunrunkoja. Aamiaisella katselimme huolestuneina keittiön ikkunasta, miten naapurin tuulimittari vääntyi nojalleen kattoa vasten. Vasta ovikellon soitto paljasti, että olimme itsekin saaneet kunnon tällin salin puolelle. Kummallista, miten hiljaa valtava puu voikaan kaatua.

Edellisenä kesänä pihakallion alla olevaa tietä levennettiin kevyenliikenteen väylää varten ja kallion alta kaadettiin useita upeita puita. Tämä kallion päällä kasvanut mänty jäi iloksemme koristamaan kovasti muuttunutta maisemaa. Nyt se kuitenkin päätti tulla kylään. Onneksi latvus katkesi osuessaan kattoon rikkomatta sitä ja ikkunatkin säästyivät.

Emme edes ajatelleet vaivata pelastuslaitosta, koska alle 2km päässä on valtava alue kokonaan ilman sähköä, mutta yllätykseksemme riuskat palomiehet ilmestyivät tänä aamuna pihalle kunnon moottorisahan kanssa. He olivat huomanneet naapurin tontilla savusaunan päälle jääneen männyn ja pudottivat samalla vaivalla meidänkin vieraan terassilta pihalle. Nyt nurmikenttä on kuin savotta.

Olen saanut jo monia hauskoja ehdotuksia rungon hyödyntämisestä. Osa tulee ainakin ryytimaan pengerrykseksi, jotta saan kunnon kohopenkin perunoille.